SamulinSeikkailut

seikkailut osa 2

2006-10-05T15:03:00.000+03:00

Noniih, ja aikaa jatkaa seikkailuja toisella puolella pallukkaamme:

http://samuinjapan.blogspot.com/

...tällä kertaa toisella kotimaisella kielellä, kun noita kavereita kertyi jo sen verran muista maista vierahista et kova painostusta siihen suuntaan havaittavissa. Mut laittakaapa kommenttia suomeks ni saatte suomeks vastauksia mieltä vaivaaviin kysymyksiin.

arigatoo gosaimasu!

THE END

2006-06-18T23:24:00.000+03:00

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kaksi viikkoa sitten nuuhkaisin pitkästä aikaa raikkaan kotoista suvi-ilmaa keuhkojen täydeltä.

Allekirjoittaneelle niin ominaiseen tapaan istuin Budapestissä vielä 5 min. ennen lentokentälle lähtöä matkalaukkuni päällä yrittäen epätoivoisesti saada sitä kiinni. 32,9 kg ja 72 € lisämaksua näytti Sterlingin vaaka kentällä. Ja jottei jäisi liikaa aikaa matkamuistojen osteluun kentältä, niin eikös kuulutettu samantien lähtöportille kun olin läpäissyt turvatarkastukset. Piti lähtee avaamaan laukku turvamiehille toiseen päähän rakennusta. Pikkasen pelotti et mitenkähän se menee kiinni uudestaan, onneks oli painuneet tavarat jo hiukan kasaan. Turvamiehen (tai siis neidin) johdolla jonojen ohi turvatarkastus uusix ja taxfreen kautta (taas jonojen ohi unkaria puhuvan neitosen johdolla, kanto vielä apuna unicum pulloja, palvelu pelaa...;) suoraan bussiin ja koneeseen.

Unkarin aika takana muttei todellakaan lopullisesti. Varmasti vielä tulee (ainakin) käytyä tuossa niin kotoisassa paprikamaassa tulevaisuudessa. Niin kuin kentällä tapaamani DI Otaniemestä totesi, että vaihtovuotensa jälkeen Budapestissä tullut vierailtua keskimäärin 5 kertaa vuodessa...

Toipumisaika muutosta jäi sitten melkoisen lyhyeksi. Maanantaina puolita päivin oli jo sovittu et seuraavana aamuna aloitetaan ahkerointi labrassa Sr2Co2O5:n kemiallisen hapetuksen tutkimuksen parissa ja kesäkuun vuorotkin ovihommiin oli jo merkattu kalenteriin. Pieni sotku vielä kurssien kanssa ja loppu viikko olikin edellisten lisäksi tukkaputkella juoksentelua toimistosta toiseen. Vieläkin osittain työnalla selvittely mitä kursseja pitää vielä suorittaa täs kesän mittaan ennen seuraavaa reissua.

KIITOS JA KUMARRUS KAIKILLE SEIKKAILUJANI SEURANNEILLE, jatkoa luvassa ensi lokakuussa kun vaihdan tallaamaan katuja nousevan auringon valtakuntaan. Olkoon tämä toiseksi viimeinen postaus tähän blogiin. Viimeinen on sitten linkki uuteen blogiin kunhan muilta kiireiltäni ehdin sen avaamaan. Laitetaanko dead-line viimestään tonne syyskuuhun. Palataan astialle!

Budapest over and out.

2006-06-02T16:10:00.000+03:00

Huh, ei kyllä vieläkään voi uskoa (eikä kyllä tunnukkaan siltä yhtään), että vaihtovuosi on jo nyt lopussa. Opiskelijakortit sun muut rensselit on jo palautettu. Vaihtokoordinaattoreille ja proffille sanottu hyvästit, enää puuttuu hyvästien jättö kavereille ja kämpän luovutus. Josta tulikin mieleen, et on lähdettävä sopimaan toimistolle kuinka kämpän luovutuksen kans tehdään ku lähtöpäivä on sunnuntai.

Kiirettä onkin tänään, vikana "virallisena" päivänä pitäny. Aamusta kävin huitasee matikan tentin. Kakosella rimaa hipoen läpi (noppa mikä noppa). Kokonaisuudessaan tuli tältä reikäjuusto lukukaudelta 20 credittiä kasaan. Kyllä kelan tädit saa nyt myhäillä tyytyväisyyttään kun tuli opinnot sittenkin suoritettua vaikka välillä alkoi jo näyttää pahalta. Hyvästit on jätetty proffille ja vaihtokoordinaattoreille. Illalla hyvästien jättö vuorossa unkarilainen ystäväkaarti...huh. Pankki tilikin tuli käytyä lopettamassa. Seuraavan kerran sitten päivityksiä menneistä päivistä tuleekin sitten Suomen päästä jahka koneen saa tökättyä nettiin.

Nyt pakkaamaan kamat laukkuun (uskomatonta jos saisin kerranki pakattua kamat ennen 10 min. H-hetkeä...kuulostaa kyllä aika mission impossibleltä mun tapaukses...).

UTJ2

Noppia alko ropisee

2006-05-30T12:24:00.000+03:00

Ja jälleen syytä hymyillä, tuli juuri tienattua 6 credittiä . Arvosanalla 4, vaikka loppukoe ei mennyt ihan putkeen. 3:n napsahti ja ei ollu proffa kokeen tulokseen tyytyväinen mut allekirjoittaneeseen kuulemma kyllä. Jotain tuli onnex lukukauden aikanakin tehtyä. Kokeen tulos olikin ihan odotettua näin nopealla valmistautumisella kurssiin jossa kirjotettiin 200 sivua käsin kurssin aikana. Nyt mul on oma (käsin kirjoitettu) termodynamiikan kirja. ;D

Mutta eipäs jäädä makaamaan laakereilleen, huomenna uusi koitos edessä ja perjantaina viel viimeinen. Eli kuvia sitten luvassa paremmalla ajalla. Prahan reissu meni erinomaisesti. Rahaa palo taas ihan huolella. Ei muuten mut tuli ostettua vaelluskengät (Mt. Fuji here I come!), muuten selvis kaks päivää 35 eurolla. Milan (vaihtari tsekeistä suomes viime vuonna) toimi erinomaisena oppaana parin päivän kaupunki kierroksellamme.

UTJ5

Praha

2006-05-30T12:23:00.000+03:00

Vika viikonloppu (26.-28.5.) ennen kotiin lähtöä ja suuntana Tsekit ja Praha. Olisihan se vähän noloa asua 9kk Budapestissä ja olla käymättä moikkaamassa Milania, tsekkiläistä kaveriani jolle toimin tutorina edellisenä vuonna suomessa. Ihan hyvä muutenkin päästä hiukka irti tenttien paineesta. Matka kumppanikseni sain houkuteltua kreikkalaisen kaverini Valentinan.

Matkat tuli tehtyä yöjunalla perjantaina sinne ja sunnuntaina sama takas. Perjantaina tuli otettua vielä pieni opiskelu sessio kvanttifysiikan parissa et ei malttanut aaltoyhtälöiden parista irtautua ennen kuin yöunen määrä alkoi jäädä alle 5 tuntiin. Olihan sitä painettava sitte pää tyynyyn kun sellainen oli suotu. Heh, miksi matkustaa makuu vaunussa jos koko matka meinaa mennä opiskellessa...

Lauantai aamuna oltiin perillä hiukka kuude jälestä ja Milanille olin sanonu et soittaa sit ku herää, et kyl me pärjätään siihen saakka. Eipäs siin sit muutaku hommattiin kartta ja lähdettiin tallustelee Prahan katuja. Aivan vahingos satuttiin kaupungin kuuluisimmalle sillalle ja saatiin nähdä se harvinaisessa muodossaan, aivan autiona. Päiväsaikaan silta täyttyy turisteista aivan pullolleen.

Milan pirauttikin jo seitsemän jälestä et on jo matkalla keskustaan. Hullu kaveri, ei haluu nukkua viikonloppunakaan vaikka olisi tilaisuus... Siitäpä sitten suoritettiinkin perus turisteilua seuraavat kaks päivää loistavan oppaan johdatuksella. Täytyy myöntää etten taida tietää yhdestäkään suomen kaupungista yhtäpaljoa kun Milan tietää Prahasta. Annettakoon kuvien kertoa jälleen tarkemmin kaupunki retkestä.

Ainiin joo, ostin uudet vaelluskengät palaneiden tilalle...itselle kylläkin. ;)

Silta harvinaisen tyhjänä.

Normaalisti siltaa ei näe näin ku valokuvista ja maalauksista.

Milan ja Vallu.

Kuninkaan linnan muureilta avautuva näkymä.

Futuristisen oloinen metrotunnneli.

Entinen kommunistisen hallinnon päämaja. Sittemmin jonkun radioaseman tukikohta, josta seurauksena pommiattentaatti. Tälläkin hetkellä ympärillä betoniaidat ja aseistetut vartijat kiikareineen. Heh, heti meitäkin kiikaroitiin heti ku seisottiin pällistelemässä rakennusta kadulla tarpeeks pitkään.

Spora mallia "Praha".

Valokuvanäyttely Prahan maanalaisesta maailmasta luolassa. Kaupungin alla jokunen kilometri tunneleita ja luolia, en kyl ilman karttaa lähtis tosta näyttelyluolastakaan eteenpäin (pikkasen teki jo mieli ku kännyssäki on lamppu mut M&V oli heti nykimäs hihasta takas).

Tunneli joka löyty ihan kuninkaanlinnan alapuolelta arkkitehtien "raamatun" avulla (=opaskirja mielenkiintoisista arkkitehtien tuotoksista suurimpiin euroopan kaupunkeihin).

Linnan portilla.

Frank Kafkan kämppä.

Nonii...

Yhdessä puutarhassa oli musiikki esityksiä mut ehdittiin seurata vaan vartti ku se suljettiin. Esiintyvät taiteilijat ryhmäpotretiss.

Milanin kämpän ikkunasta nähtiinki illalla kunno ilotulitus. Ilotulitukset on kyl aina niin hienoja, mitä suurempi ni sitä makeempi. :D

Seuraavana aamuna pika visiitti Milanin työpaikalla.

Praha on täynnä erillaisia puutarhoja mutta monet niistä on suljettuja yleisöltä. Sunnuntaina päästiin vierailemaan paikallisillekkin harvinaisessa puutarhassa ulkomaan ministeriön takapihalla. Lähestyvillä parlamenttivaaleilla saattoi olla vaikutusta asiaan...

Ulkomaansuhteiden ministeri jakamassa nimmareita.

Ja "the silta" päiväsaikaan.

Tanssiva talo.

Kaupungintalon kello.

Kaupungintalon torni.

Torniin menevän hissin hissikuilu.

Jaahas, jaahas.

Shakkia moninpelinä.

Ympäri kaupunkia löytynyt stencil.

Missäs tällanen on nähty ennen?

Pariisissa jäi tääkin taulu näkemättä ni olipa hyvä et näki sen sit tääl.

Hylsy

2006-05-25T21:09:00.000+03:00

Tulipahan tänään todistettua vahvasti vaihtareiden keskuudessa elänyt Erasmus-legenda vääräksi. Napsahti eka hylsy tentistä. No mitä siit voi kemistiltä olettaa jos koittaa 5 opintoviikon edestä opiskella kvanttimekaniikkaa ja kiinteän olomuodon kemiaa vajaassa viikossa. Nii-no istuinhan luennot viime lukukaudella mut meinas pikkasen hilseet karista päälaelta ku koitti seurata powerpoint tykitystä kilometrin mittaisista differentiaaliyhtälöistä joilla fyysikot tätä maailmaa hahmottaa. Onneks sain uuden mahdollisuuden ens viikolle. Joka kyl tietää vaan lisää työtä kahden muun tentin lisäks. Eli päivityksiä kuvien kera ei odotettavissa ennen ku vika tentti on rustattu (perjantaina 2.6. matematiikka...ylläri ylläri differentiaaliyhtälöitä).

Muuten viikko onkin taas mennyt enempi ja vähempi opintojen parissa puurtaessa. Äippä ja Iskä palasi koto-Kuopioon tiistaina ja ilmeisesti mieltyivät Budapestiin ja unkariin kun uutta reissua jo näille leveysasteille suunnittelivat. Kiitokset vierailusta ja muutaman viikon päästä kolkuttelenkin jo kotiovea siellä päässä. Suurin osa tavaroistani onkin jo tainnut matkata Kuopion suuntaan täs kevään mittaan. Ei alushousuilla varmaan onnistu ihan sellasta ylipainoo saamaan ku sillo syksyllä tännepäin tullessa.

Tiistainahan oli (taas) hirmunen hellepäivä ja ei enää raaskinu lukkiutua kirjaston lukusaliin torkkumaan (niiku maanantaina). Niimpä suuntasin Margaret-saarelle viltti kainalos opiskelemaan. Tuloksena olikin sit jo illalla aika punertava nahka ja lämpööki alko pukata kehoon. Huh, empä oo tainnukkaan palaa tollee sitten ku olin 12v. ja koko päivän järvellä kalastelemassa. Viitisen tuntia kesti kuitenki tän pohjolan asukin nahka suoraa auringon paistetta...ja aina nahkan palaminen paleltumisen voittaa. ;D

Huomen illalla sitten tän reissun viimenen matka tääl päin Eurooppaa. Taskussa jo liput yöjunaan Prahaan. Täytyyhän sitä vielä ottaa viimeinen "loma" vaikka tentit hiukka painaaki päälle. Päivityksiä kuvien kera siis odotettavissa ens viikon lopulla.

Ainiin, melkein unehtu mainita et nyt on sitte alkanu neljännen metrolinjan rakennus Budapestissä. Tuli postissa ihan mainos kyseisestä projektista hulppeine kuvineen. Kaippa ne haluu työmaan naapureit hiukka rauhotella tol prosyyrilla. Tuleeki pysäkki aika lähelle meijän kouluu, ihan siihen kemmanlafkan viereen rantapenkereelle. Mitenkähän käy kevät tulvien aikaan..? Harmi vaan et se valmistuu vasta 2009. Ja linjan väri on, ylläri ylläri...vihreä. ;P

Äippä ja Iskä vierailulla

2006-05-25T21:05:00.000+03:00

Torstaina 18.05.06 olikin äitin ja isin vuoro päästä tutustumaan poikansa sen hetkiseen kotikaupunkiin. Niinkuin kaikki muutkin vierailijat tähän saakka olivat he kovin ihastuneita Budapestiin ja Unkariin. 6 päivän visiitille mahtui muutama päivä omatoimista kiertelyä kaupungin hulinassa ja ilmeisesti nähtävyyksiä kattellen. Lauantaina vaihdoin itsekkin turistin rooliin ja kävimme House of Terror:issa ja eläintarhassa. Sunnuntaina oli vuorossa jokiristeily Visegradiin katsomaan kukkulan huipulla olevaa linnoituksen jäänteitä.

Mutta antakoon kuvien taas puhua sanojen sijaan.

Äippä & iskä sankariaukion edustalla.

House of terror; Natsien nuolijärjestön salaisenpoliisin ja KGB:n entinen päämaja Budapestissä. Nykyään talon menneistä synkistä ajoista kertova museo. Yksi Budapestin mielenkiintoisimpia museoita.

Neuvosto tankki House of Terrorin keskusaulassa.

Ja eläintarhaan...

Sunnuntai aamuna olikin aikainen herätys jokiristeilylle. Visegrad sijaitsee Budapestistä pohjoisessa, joten menomatka on seilausta vastavirtaan. Ainoa missä sen huomasi on tunnin lyhempi paluumatka samalla paatilla.

Visegradin linnoitus häämöttää huipulla. Aikoinaan muurit yltäneet aivan alas saakka.

Jalkapatikalla huipulle. Sen verran matkaa et hikeä meinas pukata pintaan molempiin suuntiin mennessä.

Linnaa huipulla hiukan restauroitu kasaan, joten enempi kuin vain kivijalka seisoo kukkulan laella jälleen näinä päivinä.

Frankfurt ja valtavat kemiamessut

2006-05-25T21:03:00.000+03:00

Keskiviiikkona 10.5. käväisin pikaisesti ekan kerran Frankfurtissa. Frankfurt-Hahn lentsikkakentältä tullessa, jatkoyhteyttä Hampuriin odotellessa söin illallisen ja maistelin pari tuoppi siideriä uuden tuttavuuden kanssa.

Syömässä tapaamani kaveri (ja nimi on jo unehtunu ku siitä on jo niin aikaa...onnistuin sen jotenkin hukkaa myös kännystä).

Näkymät bussista ulos astuessani.

Seuraavan kerran Frankfurttiin oltiinkin tulossa bussillisella saksalaisia vahvistettuna kahdella suomalaisella, turkkilaisella ja meksikolaisella. Anivarhainen herätys Heidelbergissä ja aamupala naamariin toinen silmä vielä umpi unessa. Tie työt hidastivat matkantekoa sen verran, että silmiä ehti ummistaa hiukkasen bussissakin (kunhan oli pidetty eka suomi-mökällä muu porukka hereillä viimeisille kilometreille).

Messut olivat aivan valtavat. No, näit järjestetäänkin vaan kolmen vuoden välein kemiantekniikan alalla. Eli meininki oli hiukka eri suomen kemianpäiviin tottuneille. Eihän 1,5 päivässä ehdi kuin hiukan pintaa raapaista. Suomalaisia firmoja ehdittiin käydä moikkaa melkein kaikkia (eipä niitä montaa yli kymmenen ollukkaan, enempi kuitenkin ku ruotsalaisia...;). Ruokaahan ei tarvinnut ostaa messuilla kun tarjoilua piisasi firmojen ständeillä. Nälkäisenä alkoinkin aina valita tutustuttavan firman tarjolla olevan suolaisen purtavan perusteella. Kynä kokoelma ei kuitenkaan karttunut meikäläisten kemianpäivien malliin.

Siellä se häämöttää jo.

Messukeskuksen torni (=pääsisäänkäynti, btw messukeskuksella on ikioma metropysäkki).

Lämmin vastaanotto kemisteille.

Suomea siellä täällä suuressa maailmassa.

Ständeihin hiukkasen panostettu.

Show must go on. Kunnon karnevaali meiningiltä alkoi välillä messut tuntumaan, vain hattaran ja ilmapallojen myyjät puuttuivat.

Toimii magneettisekoitin.

Ja eikun kotia kohti, ilmatie BP:hen.

Heidelberg

2006-05-25T21:01:00.000+03:00

Maanantai aamu ja sankarimatkaajat anivarhain jalkeilla. Bussiin vetää untapalloon ja kohti Heidelbergiä, majoituspaikkakuntaamme. Hiukka häiritsi nukkumista ku oli Dan Brownin "Digital fortress" viel kesken ja niin jännä et ei kyenny nukkuu ennen ku lopetti sen eka. Toinen ukko vieres tais koisii 96% matkasta.

Positiivinen yllätys oli pieni mutta pippurinen Heidelbergin kylä. Yliopistokaupunkina (lääkis) vipinää riitti yöaikaankin uskomattoman paljon. Oli ihan palattava seuraavaksikin yöksi pikku kaupungin suurta yöelämää ihmettelemään. Sillä ei tietysti ollu vaikutusta et koko Frankfurt oli täynnä messujen takia. Enkös onnistunut sitte junalla Frankfurtista tullessa hyppäämään yhtä asemaa liian aikasiin pois... Tulipahan sitten Heidelbergin esikaupunki alue tsekkattua samal reissul.

Ja pirteenä ku peipposet valmiina uusiin koitoksiin.

Alla palmupuun...ja ammattimiehet kameran takana.

Vuoden eka terassi illallinen. Sanotaanko et ei tarvinnu puhaltaa ruokaa ennen suuhun laittoo.

Ai mittennii pitäis muka nukkuu matka Heidelbergistä Frankfurttiin?

Hampuri

2006-05-20T20:22:00.000+03:00

Noniin, ja taas internetin äärellä oman koneen kans. Kuvien latailu tässä nettikahvilassa aivan tuhottoman hidasta joten niitä sitten luvassa myöhemmin (kuvat valkattu kyl jo, et eip hätiä niit tulee;).

Matkustelu on kyl hauskaa. Ihan täs alkaa jo nauttimaan ihan normaalista 12h:n bussimatkastakin (ens kesänä 4,5h:n junamatka helsingistä kuopioon ei siis pitäis tuntuu niin pahalta), saati sitte uusien ihmisten tapaaminen, sehän vasta hauskaa onkin. Nytkin sillo Frankfurtissa menin rautatieasemalla syömään ja satuin istuu puolikkaan kanani kans siihen yhen koodarin viereen jol oli oma firma alalla. Siin sitte alettiin rupattelee ja eikös päätetty ottaa yhdet jälkiruuaksi rautatieaseman viereisessä irkkubupissa. Ja eikös Hampurin bussiin sitten saanutkin jo ottaa pari juoksuaskelta, vaikka pysäkki oli 200 m päässä...tai ehkä juuri siksi.

6.20 heräsin sitte tyhjästä bussista ja vaati kaksi heräämistä ennen kun iso ratas alkoi pyörimään sen verran et tajusin tyhjä bussi seisoo Hampurin bussiasemalla. Ei siin muuten mitään mut ku bussi jatkoi siit sitte viel Hampurin lentokentälle. Onneks oltiin 10 min. etuajassa. Timo hakikin mut assalta ja eikun Timon ja Outin saksan kotiin koisii muutamaks tunniks (kirja oli kuitenkin niin kiinnostava ettei malttanu nukkuu koko matkaa...). Outin blogista löytyy muuten lisää Hampurin vierailusta. Meikä antaa taas kuvien kertoa enempi (ei oo viel kymmensormijärjestelmä hanskassa...ehkä hyvä niin;).

Eka hyökättiin Timben kans Hampurin tekniselle korkeakoululle. Melkoisen idyllinen paikka. Sieltä löysinkin kirjastosta jo kauan Budapestistä metsästämäni kirjan, pääsee vihdoin suorittaa sen materiaalifyssan kurssin. Siitä sightseenkiä Harburin (hampurin lähiö) satama-alueella. Beach-terasille auringonpalvontaan hetkeks ja illalla tutustuu kaupungin yöelämään. Reeperbahnia tulikin kaluttua kolmen illan voimin. Väki ja baarit ympärillä vaihtui, vain kaksi säilyi. Sunnuntaina käytiin kattoo Timo ykkösen ja Timo kakkosen kans jenkkifutista. Hamburg Sea Devils:ien vika koti matsi. Jonka muute voittivat, vaikka olikin harvinaisen tylsä peli. Kaverit oli pitäny siel ennen peliä 3,5 tunnin pre-partyt, joten kai yhen 3 tunnin tylsän pelin jaksaa ku tiedossa taas sit after-partyt. :D Maanantai aamuna startattiinki sit luokkaretkelle Frankfurttia ja Heidelbergiä kohti.

Heh, alkohan noit kuvii tänne tippuu pikkuhiljaa... Ei sitte mitään takeita et ne on aika järjestyksessä. Kysykää jos on epäselvää, ei jaksa kirjotella kuva tekstei. ;)

Timon yliopiston kampus...aika viihtysä.

Ups...ei tullukkaan täyskuu kuvaan.

Tol oppaalla oli muute sukkahousut jalas...

Päivän pähkinä: Etsi kuvasta ruotsalainen (oikea vastaus alhaalla).

Romaniassa tapaamani Hampurin tuttavat Florian ja Kerstin.

Timon epätoivoinen yritys päästä nukkumaan auringon noustessa.

Vastaus päivän pähkinään: 0 kpl:ta ruotsalaisia kuvassa, ei anneta jenkin tre kronor-paidan hämätä. :P

Paluu todellisuuteen osa 1

2006-05-18T18:24:00.000+03:00

Joo, eilen lennatti Wizzair takas kotikulmille Saksanmaalta. Viikko vierahti jalleen uskomattoman nopeasti. Suuret kiitokset viela Timolle ja Outille vieraanvaraisuudesta! Ja niin kuin nakyy kirjottelen tata koulun koneelta, joten empa lopinoi enempia kun puuttui noi pilkut a&o:n paalta. Lisaa reissusta kuvineen odotettavissa jahka ehdin nettikahvilaan. Koulun netti sanoi jostain syysta sopimuksensa irti mun koneen kans. Eli on siis helpompi keskittya tuleviin tentteihin.

Tanaan tulee aippa ja iska vierailulle, joten hipsasempa tast samantien kotia vahan polyja pyyhkii... ;)

UTJ17

Vaihteeks tienpäällä

2006-05-11T21:56:00.000+03:00

Normaalissa elämänrytmissä ollaan siis jälleen, vierailijoita ja matkailua. Johan tuossa alkoi olo tuntumaan ihan yli ahkeralta opiskelijalta kun päivä alkoi luennoilla ja päättyi aina (ilta kasilta) kirjaston lukusaliin. No, tulipahan ahkeroitua 6 crediittiä jo kasaan. Johan jo ihan pelkästään sen kunniaks piti päästä taas reissuun. Kohteena tällä kertaa Saksa ja siellä Frankfurtti & Hampuri.

Mutta välissä mainittakoon pari sanaa kuluneesta viikosta. Viime viikonloppuna tuli karattua opiskeluilta (luulin jo et nyt tulee ensimmäinen opiskelu-viikonloppu...luulin väärin ;)Balaton-järvelle. Selkäranka kesti kieltäytyä lähtemästä perjantaina mutta eihän kesäiselle grillaus mökkireissulle kuvankauniille ja kuuluisalle Balatonin alueelle tohtinut tyystin sanoa ei. Lauantaina siis kirjankannet kiinni, kimpsut kasaan ja hipihipi juna-asemalle. Loisto reissu jälleen kerran tutussa unkarilaisessa seurassa . Vaikkakin Balaton-järven vesi oli hiukkasen kylmää vältyin tuomasta flunssaa tuliaisena. Siihen saattoi tietty vaikuttaa et se järvi oli 7 km päässä mökistä ja yö pimeä kuin sielu n...in ilman katuvaloja.

Maanantaina oli luvassa kolmen suomitytön vierailu Budapestiin Timon siskon Marin johdolla. Mielenkiinnolla odotin täyttyykö Marin lupaus, että kaikki kolme mahtuvat nukkumaan samaan vuodesohvaan. Joo, kai ne mahtu kun en herännyt ykskään aamu tytön vierestä...toisaalta oon kyl niin sikee uninen et hankala sanoo ku kaikki kolme oli jo aina jalkeilla kun raotin ensikertaa silmiäni. ;) Hauskaa oli kolmen tulevan opettajattaren kanssa pari päivää. Kiitokset siis vierailusta Annalle, Johannalle ja Marille. Lisää tyttöjen edesottamuksista Budapestissä voi lukea Marin blogista.

Keskiviikkona olikin sitten vuorossa lento Saksan maahan. Pakkailu tapahtui taas perinteiseen malliin 10 min. ennen lähtöä. Jo rituulin omainen tiskaus operaatio jäi tällä kertaa välistä, kiitos aamulla lähteneiden ilmeisen ylienergisten suomineitojen. Eikös alakerran naapurin mummo yrittänyt vielä hidastaa lähtöä rappukäytävässä ainaisella sulovirrellään siitä kuinka meluan liikaa yläkerrassa. Aina niin iloinen naapurini aloittaa nääs aina hirveän papatuksen (unkariksi) siitä kuinkan kopistelen lattioita yömyöhällä mutta minkäs mä sille voin et meil on puulattiat ja villasukilla teputtelu on vaarallista parketilla. Oikeaoppisesti unkariksi lausuttu pahoittelu ei toimi tälle iki-ihanalle korppikotkalle koskaan (>10), joten painelin vaan ohitte viittoen kelloani et olen tosi kiirees. Ensi kerralla sitte taas voin kuunnella kuuliaisesti nuhtelut ymmärtämättä sanaakaan.

Frankfurttiin lensin Wizz:llä, joka olikin 30 min. myöhässä aiheuttaen sen et Hahnin kentällä myöhästyin bussista Mainziin. 2 extra odottelu kentällä ennen bussia Frankfurttiin ja sieltä yöbussi Hampuriin. Mut eipä hätiä Ferighegyn-kentältä ostettu Dan Brownin "Digital Fortress" piti tiukasti ottessaan ja aikataulun venyminen ja suunnitelmien muuttuminen olikin melkein jopa toivottavaa. :)

-mutta myöhemmin jatkoa, nyt aika sukeltaa hampurin yölliseen maailmaan...alkaa siis ulkona jo hämärtää...- ;P

Mustalaisakka

2006-05-08T22:01:00.000+03:00

Kauankohan sitä pitäis tänkin kokoisessa kylässä asustaa ennen ku vois sanoo et kaikki on jo nähty..? Tänään oottelin ratikkaa pysäkillä lukien mielenkiintoista kirjaa materiaalifysiikan saralta. Siin katoksessa penkkirivin toises päädys istu mustalaisakka, johon en sen enempi kiinnittänyt huomiota. Olin niin keskittyny kirjaani et en huomannu et kukaan muu ei halunnut istua kyseiseen katokseen. Akka räyhäsi siin minkä ehti (sen verran ymmärrän unkaria et kirosanoja sateli tuliseen äänensävyyn oikein kunnolla) ja eka aattelin sen huutavan puhelimeen. Mut ei. Sillonkaan ei viel keskittyminen kirjaan herpaantunu ku ihmiset ympärillä alkoi kasvattaa sädettä kyseiseen katokseen. Ei edes lähes tukehtumiskuolemalta kuulostanut räkäisy saanut huomiota pois säieteoriasta. Virtsan lorina sai. Se hemmetin akka kyykötti siin hamekorvissa keskellä katua ja lorotti rakkonsa tyhjäks sit siihen paikkaan. Hyi hitto! Ja vielä kun katu oli kalteva ja satuin istuu siel alamäen puolella ni johan loppu kirjanluku sillä sekuntilla. Sai akka tarvitsemansa huomion myös tältä "fiatalemberiltä" niinkuin kuulin perään huudettavan...

Koskenlaskua wappuna Sloveniassa

2006-05-05T21:51:00.000+03:00

No mutta otsikkohan tiivistää tälläkertaa koko viime viikonloppuisen reissun. Nii-no joo, käytiinhän me yhes kansallispuistossa.

Lauantaiaamuna klo.5.45 iskutiimi valmiina 9 h:n bussireissuun keskelle Slovenian kauneinta luontoa.

Kuten sähköpostissakin aikaisemmin mainostettiin, motorisoitumarssi Sloveniaan suoritetaan "luxus"-bussilla (vissii muutaman kymmenen vuoden takaa).

Ekana iltana leirintäalueen isännän virallinen tervehdys ja maantiedon-/historian oppitunti Sloveniasta. Höystettynä parilla kotitekoisella palinkka hörpyllä.

Kesän ekat grillailu (nälkä tulee jo kattellessa vaik vasta pari tuntii sitte heitin kiinalaiset naamariin).

Eka ilta ja vesisateesta huolimatta bileet kattoon heti alkajaisiks.

Fox. Sanoisinko et rennoin matkanjohtaja jonka oon tähän mennes nähny. Hommat hoitu ilman turhaa stressailua tai ainakaan ei miehestä näkyny ulospäin kiristelyä.

Makuupussi mallia "neuvosto-aika".

Sunnuntaina olikin suunnitellun koskenlaskun sijaan ohjelmassa vierailu läheisessä kansallispuistossa. Vedenpinta joessa ylitti turvallisuusrajat koska koko edellisen päivän, yön ja aamullakin vielä satoi vettä aikasta rankan puoleisesti.

Päivä vietettiin vapaanohjelman mukaan puistossa itsekukin teki mitä lysti. Suurin osa porukasta lähti katsomaan 80-metristä vesiputousta lumen ja jään keskelle. Muuten hyvä idea mut kävely oli kestäny sil ryhmärämällä melkein 4 tuntia pelkästään sinne. Suurin osa porukasta (siis jenkit pääasiassa) suuntas sinne ja palasivat liftaten likomärkinä bussille. Allekirjoittanut tyytyi muutaman kaverinsa kanssa vilkaisemaan 5 min. kävelymatkan päässä olleen vesiputouksen (sitäpaitti se näyttää kuvin paljohienommalta ku se iso...ja siel ei ollu lunta, lol).

Vasemmalta lukien: fox ja Fox.

Luxus-bussi jätti kyllä sellasen määrän unkarilaista öljyä siihen kansallispuistoon et saattaapi slovenian hyttytytöt älähtää. Onnek ne oli verta imevien serkkujensa tapaan sisätiloissa noin sateisena päivänä.

Täytettyämmä mahat ravintolassa lihalla ja pannareilla mustikkahillolla (heh, ne jotka näki ison vesiputouksen uhrasivat ruokailunsa ajanpuutteen vuoksi...) suunnattiin sit kohti illan kohokohtaa, saunaa. Mikäpä sen parempaa rymypäivän jälkeen kun rentoutua oikeassa saunassa. Ainoo pulma oli et saunaan mahtu vaan kuusi ihmistä kerralla ja kaikkilla oli vissiin uikkarit messis. Onneks, bussi alkoi nikotella ja saunojille luvattiin 4 km kävelylenkkiä takaisin leirintäalueelle. Vain urheimmat kuusi jäivät saunomaan. Ja saunapaikan omistajanhan heitti meidät illanpimeydessä minibussillaan leirintä alueelle. Sanaakaan ei puhuttu samaa kieltä (okei osasin pari sanaa saksaa, niiku "kiitos paljon") mutta ei tullut kuulemma kuuloonkaan et käveltäis sinne leiriin. Ei ois kyl osattukkaan, tosi kiva kaveri.

Saunojat vasemmalta: Joanna, Valentina, meitsi, Gerardo, Daniel ja Marina.

Loppu yö olikin sitten enemmän tai vähemmän perinteiseen tyylin Vapun juhlintaa. Enempi se kyl tuntu kokkoinen ja vesisateineen meikäläiseltä Juhannukselta. Ainoo ero et oli vaan pimeetä yöllä. Slovenialaiset juhlii muuten kans työläistenpäivää ihan niiku lähes meikäläiseen malliin...

Seuraavana aamuna olikin vuorossa vihdoin sitä koskelaskua (vesi sade taisi lakata siinä jossain aamu kuuden jälkeen ja sit paistoki aurinko koko loppupäivän) jota varten tänne saakka oltiin alunperin tultukkin. Mutta niinkuin Attilla hyvin tiivisti edellisenä iltana et "kun tänne saakka ollaan tultu niin nyt pidetään ainakin sit hauskaa, se on varmaa, koskenlasku ei...". ;D Oli kumiveneellä tehtynä aika vaisua mun makuun. Kajakilla ois voinu jo sykettä hiukka nostaakkin mut ainoo vika vaan et kun kokeilin kajakkii ihan vaan huvikseen siin rannas, ni 20 sekunttii ja puolikas eskimokäännös oli suoritettu. Pohkeetkin viel kramppas ku oli niin pirun pieni koppero...

Loppu päivä ooteltiinkin uutta bussi Unkarista kun luxus sano työsopimuksen irti. Budapestiin päästiin kuitenkin onnellisesti hiukka aikataulusta jäljessä ma-ti yönä klo. kahden jälkeen. Turhaluulo et oisin heränny tiistain luennoille.

Täksi viikonlopuksi oli (lue: on) ohjelmassa tiukkaa opiskelua (lähtö lähenee uhkaavasti), mutta eikös hyvät unkarilaiset kaiffani sit saanet ylipuhuttua mut lähtemään huomen iltapäivällä Balaton-järvelle mökkeilemään...mutta ainoastaan jos on hyvä keli ja vasta iltapäivällä. Joku roti sentään tässä vaiheessa koulutusta.

Kuvat jäi kotia

2006-05-04T20:16:00.000+03:00

Joo, istun taas kirjastos opiskelujen paris ja enkös unohtanut kuvat Slovenian reissusta kotia (cd:llä). Ei oo ehtiny niit viel siirtää koneelle, joten en pääse täyttämään lupausta et blogi päivittyis tänään sen osalta. Mut jos pistäs uuden tavoitteen et viikonlopun aikana (riippuu tietty tuleeko lähdettyä Balaton-järvelle mökkeilee Attillan mökille).

Ainiin, aamun tentistä vitonen. ;D

Ja takaisin opiskelujen parissa...

2006-05-02T15:55:00.000+03:00

Viime yönä palattiin Budapestiin Sloveniasta, suhkot ehjänä. Tenttejä pukkaa ihan simppana juuri nyt, joten palaan reissukuvien kera astialle torstaina tentin jälkeen.

Ainiin, HAUSKAA WAPUN jälkeistä elämää kaikille! Tää tulee ny hiukka jäljessä mut ku puhelin putos jokeen vappujuhlissa ni ei voinu pistää tekstareita enää siitä eteenpäin... ;D

Lipuntarkastajat

2006-04-28T16:50:00.000+03:00

Täällä on siit jänskä syteemi et lipuntarkastajat kulkee ihan normivaatteissa ihmisten seassa ja vetäsevät sitten tarkastajan hihanauhan hihaan kun kulkuneuvo lähtee liikkeelle. Ilkeä mutta tehokas lippujen kontrollointi metodi. Tekee liputta matkustamisesta astetta haastavampaa.

Talven saikin olla rauhassa noilt tarkastajilta (ei sillä et ittellä kyl on voimassa oleva kk-lippu aina lompakos ku sen hintakin on hurjat 10€/kk...ei hullumpi hinta ottaen huomioon julkisen toimivuuden tässä kylässä). Nyt ne on sitte ilmeisesti heränny talviunilta ja harva se päivä joutuu lippua vilauttamaan.

Viime yönä oli kyllä ehdottomasti paras tähän mennesä näkemäni tarkastus operaatio käynnissä (tarkastajia on siis kaiken kokoisia ja näköisiä, joskus yksin joskus joukolla). Yöbussissa yksi tarkastaja alkoi tarkastaa lippuja n. kello kahden maissa. Ei siin muuten mitään ihmeellistä mut ku oon ihmetelly aina et ikinä ei yöbusseissa tarkasteta lippuja, et ompa kummahomma. No eilisen jälkeen en ihmettele. Mitä tekee tarkastaja joka on määrätty kiertelee yöbusseja, jotka siis starttaa täällä yhdeltätoista, ennen kuin kellotabulista kaikuu se 23 lyöntiä. Eilisellä herrasmiehellä näytti olleen astetta luovampi ratkaisu ongelmaan. Pubiin, ja eikös aika hujahda kuin siivillä. Heh, pieniä uskottavuus ongelmia taisi olla kaverilla kun hoippuu paikallaan seistessäkin, tuoksuu vahvasti viinaksilta ja jonka virallinen hihanauha oli vetäisty hihaan miten sattuu (hyvä kun oli takki edes oikeinpäin päällä). :D

Näin siis täällä idän ja lännen rajalla tänään...

Kesää pukkaa jo...mihin se kevät jäi?

2006-04-27T13:28:00.000+03:00

Huh, sehän on blogikin taas saatu päivitettyä taas melkein. Eikai täs auta muu kun lähtee sit taas uudelleen reissuun uusia vierailijoita odotellessa. Entisetkin selvisivät kaikki ehjinä kotiin saakka.

Tosiaan vähiin käy ennen kuin loppuu, 39 päivää näyttää kalenteri tänään hetkeen jolloin pitää astua koneeseen vikan kerran vähään aikaan. Viikonlopuksi aattelin lähteä Sloveniaan hiukka koskenlaskuun. Vielä pitäis päättää huitaseeko Alpeilta sulavien tulvavesien joukkoon kajakilla, kaksipaikkaisella kumiveneellä vai ihan sellasella isommalla kumiveneellä... No, jos tosta ei vielä jännitystä irtoo sit kuiteskaan tarpeeks ni iltapäivällä on luvassa canyoning:kiä (ei mitään hajua mitä toi on suomeks...). Noitten lisäks ohjelmassa on pikku patikointia (jälleen kiitos Jannelle vaelluskengistä, jotka muuten toimii ihan hyvin mun jaloissa;) ja hauskanpitoa leirinuotion äärellä. Lopuks vielä kuvia koululta.

Joo, harmittaa itteeki noit kuvia kattellessa et täytyy istua tääl lukusalissa opiskelemassa. Mut ei voi muuta ku poltin jo kädet alkuviikosta pihalla sähköposteja rustaillessa. Tällä hetkellä näyttää mittari +20 ja aurinko porottaa taivaan täydeltä. Eilen oli +27 ja oli todella hankala vastustaa kiusausta karata puistoon kirmailemaan. Nyt on kuiteski vihdoin opiskelta niiku ihan oikeesti.

Vierailijoita Budapestissä

2006-04-27T12:16:00.000+03:00

Pitkänäperjantaina saapuivat Jenni ja Paula vanhoilta kotikulmilta Kuopiosta saakka vierailulle tänne nykyisille kotikulmille. Olivat tytöt sitten varanneet lennot aikanaan eri koneisiin niin et taisi Jenni saapua aamutuimaan ja Paula sit iltapäivän puolella.

Tuntui tytöt viihtyvän viikon visiitillään kun seuraavana torstaina oli kuulemma niin vaikeaa palata takaisin. Aika meni kuulemma taas liian nopeasti...sanoppa muuta vuosikin on vierähtänyt aivan hujauksessa. Laskin juuri, että 39 päivää paluuseen allekirjoittaneellakin.

Viikon aikana ehdittiin tai tytöt ehtivät nähdä kyllä aikalailla Budapestiä ja sen rentoa menoa. Viikonloppuna vietettiin kunnon turistimeiningillä ja pyörittiin suurimmilla nähtävyyksillä. Sunnuntain oltiin hyvää vauhtia menossa risteilylle Visegraadiin Tonavaa pitkin, mut eipäs kulkenu paatti viel ku oli vesi liian ylhäällä. Mentiin sit Buda-Örssin kukkuloille sen sijaan. Jennikin oli varustautunut hyvin tällaiselle pikku patikkaretkelle...jokohan on rakkulat jaloista parantunu?

Jenni & Paula Buda-Örsillä.

Luola Buda-Örsin kukkuloilla.

Jenni, Paula, Andi ja meikä Millenium-puistossa.

Turistikaupoilla Budan linnan alueella.

Vierailu turisti-infossa.

Kuningas Mathiaksen patsaan juurella oli haukkojen kesyttäjä esittelemässä kasvattejaan.

Tytöt lounalla syömässä keittoa leivästä. Siis keittoa joka on tungettu ontoksi koverretun leivän sisään. On muute todella hyvää.

Launatai-iltana eksyttiin maanalaiseen labyrinttiin. Tultiin just sopivasti 10 vaille kuus kun kuudelta tästä kosteasta katakombista sammutetaan valot (vikat 1,5 h pimeenä). Tällöin vierailijoille annetaan öljylamput...arvatkaa vaan annettiinko meille. Onneksi nokkelina hoksattiin tää oppaasta ja käytiin hipihipi hakemassa lamput enne ku pimeni.

Yhdestä labyrintin haarasta löytyi viinilähde, loppumaton virta unkarilaista punaviiniä (tosin maistui halvimmalle mahdolliselle...).

Huuhuuhuuuuu...kuka siellä? Tyttöjen kirkuminen kaikui kivasti tunneleissa... ;D

Pikkusisko ja isoveli. Taisi olla siskon mieleen unkarilainen ikäraja (16v.) ravintoloihin. Suomessa kun joutuu Jenni vielä odottamaan sinne ensi syksyyn saakka ennen kuin baarien ovet avautuvat. ;)

Todellinen vahtikoira. Ekana hirvee haukunta ku sattu kulkee ohi. Sit ku tarjoo kättä ni nuollaan se ihan liti märäks ja pois lähtiessä uikutetaan jo perään.

Sightseengiä Margaret-saarella nelipolkimisella pyöränkotterolla.

Vesiputous samalla saarella.

Paula Statue-parkissa. Loppu viikko olikin tytsyillä omatoimista tutustumista Budapestiin ja sen nähtävyyksiin kun isäntä istui päivät koulunpenkillä ja kirjaston lukusalissa.

Kylpylän kassa oli mielissään kun iskin 2000 forinttia kolikoina tiskiin (100 forinttia on suurin kolikko ja niit oli vaan 5). Aattelin et ku aina tulee niin hapanta naamaa ku iskee visan tiskiin et kerranki maksan sit käteisellä. Oli siin paatuneellakin kassavirkailijalla hymyssä pitelemistä vaikka kuinka koitti pitää naaman perushappamilla lukemilla...

Vikana iltana kylpylän jälkeen illalinen Alcatrazissa live-jazzin kera.

Torstaina olikin tytöillä aika pakata kimpsut ja kampsut laukkuihin ja suunnistaa kentälle. Hauskinta oli kylllä ehdottomasti kuunnella kun lapasia ja pipoja etsittiin laukkujen pohjalta...Ei sillä et se kuulostas jotekin hauskalta t-paita ja shortsi keleissä. Täl kertaa selvis yhdellä reissulla kentälle kun diivojen koneet lähti Helsinkiä kohti tunnin erolla.

Samana päivänä (tai siis iltana) saapuikin seuraava vierailija Istanbulista. Ystäväni Irina Helsingistä sattui viettämään talvilomiaan Turkin lämmössä ja matkalla pistäytyi moikkaamaan allekirjoittanutta muutamaksi päiväksi. Viikonloppu vierähti unkarilaiseen yöelämään tutustuessa ja kesäpäivien vietossa Margaret-saarella. Viikonloppu pyörittiin tosiaan hellelukemissa, niin et tämänkin vilukissan kelpasi paiskoa frisbeetä ilman paitaa saaren nurtsilla.

Eipä tainnut Irina aavistaa mihinkä soppaan tuli joutumaan saavuttuaan Budapestiin. Perjantaina kotibileet mallia "unkari" Danielin vanhempin luona. Eipä niistä sit sen enempää...

Lauantaina oli kaupungin autoilijat mielissään kun kadut täyttyivät pyöräilijöistä. 37 000 polkupyöräilijää ilmaisi mielipiteensä yksityisautoilusta pyöräilemällä yhtenä joukkona kaupunkia ristiin rastiin. Siinä menee hetki risteyksessä seisoessa autolta ku tollanen joukko fillaroi ohi, ja parastahan on et kun viimein pääsee liikkeelle ni jonon toinen pää tulee jo muutaman korttelin päästä taas vastaan...

Ei ollu muute patterikäyttöinen piipittäjä.

Turkkilainen Yunus mielissään salmiakista.

:D

Marcuksen synttärit

2006-04-27T12:14:00.000+03:00

En ehtinykkään kassia tyhjentää Dublinin reissulta kun keskiviikkona saapuivat jo seuraavat vierailijat Budapestiin. Marcus saapui tyttöystävänsä Irinan kanssa moikkaamaan allekirjoittanutta tänne. Samalla juhlittiin Marcuksen synttäreitä oikein koko perheen voimin. Samana iltana lensi Marcuksen äippä ja poika (Kane), Budapestiin. Seuraavana päivänä saapui Marcuksen isä, äitipuoli ja isän kaveri vaimoineen. Muthan otettiin avosylin mukaan englantilaiseen perheeseen ja hauskaa oli. Aivan uskomatonta väkeä! :) Heh, ei ookkaan viel tähän mennessä tullu istuttuakaan parin multimiljonäärin kanssa samassa illalis pöydässä. Samanlaisilta kaduntallaajiltahan noi tuntu paitti et ravintolassa ei hirveemmin kursailtu...

Marcus, Irina, meikä, Marcuksen äippä (jonka nimeä en nyt muista kirveelläkään) ja Kane.

Kertauksena niille, jotka tippuivat kärriltä. Marcus on englantilainen kaveri jonka tapasin Kiovassa Ukrainassa jossa meillä oli hulvattoman hauskaa. Yksinään reissailun paras puoli kyl kun saa kavereita jotka tulee moikkaamaan hiukka kauempaakin sitte (24 h juna Kiova-Budapest).

Vika päivä Dublinissa

2006-04-20T15:58:00.000+03:00

Siis sunnuntai (teknisesti ottaen maanantai, mut sitä ei lasketa ku ei sillo ehtiny muuta ku herätä, raapia kamat kasaan ja raahata 14 litraa siideriä sisältävän kassin lentokentälle) ja ohjelmistossa revanssi keilailussa. Keilailun jälkeen syömään ja shoppailemaan (paitti et ehti mennä kaupat kiinni ku kulinarisoitiin niin pitkään...). Illalla isäntäväen painuessa yöpuulle tämä sankarihan hyppäs bussiin ja "towniin" moikkaamaan Aislingia, irkku kaveria toissa kesältä Borealikselta. Hauskaa piisasi aamutunneille saakka. Kivaa nähdä kavereita noinkin pitkän ajan jälkeen. Eipä ollu tääkään tyttö pätkääkään muuttunut sitten toissa kesän... ;D Taisin ehtiä kuitenkin painaa pääni tyynyyn ennen isäntäväen heräämistä (ja sen kun vaan ehdin tehdä niin ei mua herätä edes naapurin ruohonleikkuri).

Matkalla keilailuhallille satuttiin ostoskeskuksessa sopivasti muotinäytökselle.

Väkeä oli kiitettävästi kerääntynyt muot(oja)ia katselemaan.

Niimpä niin ja Ingman saa maidon maistumaan...

;D

Oiskohan pitäny sittenki jättää noi sivu aidat pystyyn niiku viereisillä keilaajilla.

Väkeä oli ihan simppana ja keski-ikä 9v. joten melu sen mukainen...

Taas...kuinka tämä on mahdollista? Joku päivä vielä keilaan ykköseks...odottakaa vaan. ;)

Keilailun ja ruuan päälle olikin mukava pomppia mahaa tyhjemmäks tanssimatolla. Päivän Pähkinä: montako omppua löydät huoneesta?

Yöllistä Dublinia.

Temple Bar.

Work in progress...

Belfast

2006-04-20T15:39:00.000+03:00

Lauantaina (07.04.) olikin vuorossa päivän excursio Belfastiin. Mukavan oloinen paikka toi Pohjois-Irlanti. Ei se mun mielestä oikein eronnut muuten muusta Irlannista ku et siel liehu englannin lippuja kaupungintalon seinäl ja automaatit sylki puntia eurojen sijaan. Päivä kului rattoisasti bussissa nukkuessa, kaupungilla köpötellessä, shoppaillessa ja tietysti muusta irlannista poiketen savuisissa pubeissa siideriä siemaillen. Jälleen kuvat kertokoon lopun.

Allekirjoittanut unohti leivät paahtimeen... Sulakkeen palamisella muutamaan otteeseen saattoi olla tietty vaikutusta et leivät "hiukka" yli paahtu.

Leivän hiilipitoisuus lähenee jo hiilitablettia.

Siellähän se liehuu se isännän viiri.

Sankarit poseeraa kaupungitalon(?) edustalla.

Turistit hukassa. Noinkin pienessä kaupungissa voi olla sit ittensä löytäminen kartalta yllättävän hankalaa.

En kyl ylpeilis Titanikin rakentajana...

Sinne siis.

Täähän on ku Englannissa ois.

Tämmösii mökkei on tottunu näkeen enempi tuol Saksan puolella.

Siinäpä sitä paikallista valuuttaa. Hauskinta ehdottomasti tos valuutassa on et jokaisella pankilla on sit omat puntansa. Montakohan niit pankkeja on Pohjois-Irlannissa?

Ihan tuntuu ku Irlannissa ois...

Lounaalla.

Kuten myös.

Tämähän jo nähtiin aikasemmin.

Ostoskeskus mallia Belfast. Äkkinäinen vois luulla kirkoks.

Menninkäinen matkamuistomyymäläs.

Sienipilvi.

Piha.

No jopas sattui sopivasti...

Postiloota vai roskaloota..?

Ja takaoven kautta pihalle ku tääkin sokkeloinen pubi oli aivan täyteen ahdettu jo klo.14

Howth

2006-04-20T15:33:00.000+03:00

Perjantai aamuna venähtikin sitten lähtö turisteilemaan (yllättäen;) hiukkasen, mut kyl Howthissa ehdin pistäytymään. Tarkotus oli mennä niit kukkuloita ja kielekkeitä kattelee ja hiukka käpeksii mäkisemmässä maastossa...se jäi kuiteski sit ens kertaan ku aikaa oli vaan jälleen kerran rajallinen määrä. Ranta tuli näyhtyä ja tukkaa tuli käytyä hulmuttamassa aallonmurtajalla. Antakoon kuvien kertoa tarkemmin.

Kiinalaisetravintolat muistuttaa irlannissa meilläpäin olevia irlantilaisia pubeja. :D

Trinity College

2006-04-20T15:23:00.000+03:00

Torstain "turistina Dublinissa"-päivään kuului vierailu Triny Collegessa. Täytyy myöntää et (ainakin ulkoisesti) vaikuttavan näköinen opinahjo. Okei, kurkin ikkunasta kemman labroihin ku sattu oleen siin kadunvarrella ja laitteistoa riitti...kiiltävää sellaista. Parasta tietty et sekin labra näytti oppilaiden määrästä ja iästä päätellen olevan ihan perusopiskelijoiden käytös. Nyt käy hiukka kateeks.

Bongasin sit sattumalt heti sisään astuessa mainoksen opiskelijabileistä live-bändeillä. Eipä ollukkaan illaks mitään suunnitelmii. Eikun paikallisen opiskelijaunionintoimiston etsintään ja ilmaislippuja pyytämään. Sinne siis IBM-bileiden jatkoksi. Hauskaa oli (yllättäen) mut kyl ukko vähä hiipu jossain vaihessa ja suuntas kotia. Väki oli yllättävän nuorta mut muuten ihan opiskelijabileiden tuntua oli ilmassa (vaikka järjestettiin clubilla...minne muuten normisti sisäänpääsy maksaa 20 egee).

Pääsisäänkäynti.

Paikalliset opiskelijabileet.

Campusta mallia "Trinity".

Keskuskaukio tai jotain siin pääsisäänkäynnin edes (sisäänkäynti siis se musta aukko siel kaaren takana).

Kaikenlaista sieltä löytykin...

Mikäs tällases ympäristös olis koulupäiviään kuluttaa (ainakin näin sitä aurinkoisina hetkinä ajattelee).

Kirjastos pääsis kattoo jotain kuuluisaa kirjaa...kirjoja ennenki nähty (sitäpaitti siin kirjassa ei ois ollu yhtään kemiaa).

Rugby kenttä koulun sisällä...

Modernimpaa osaa koulusta.

Pikku viheriö täl koululla.

Heh, pakkohan tuokin oli etsiä käsiin.

Vippinä sisään ilman jonotusta.

Nuoret bändit otti mittaa toisistaan.

Ja bileet eiku kiihty bändien jälkeen...

Yökuvalla samaa tavaraa...

Dublin

2006-04-20T15:00:00.000+03:00

Keskiviikkona 5. huhtikuuta tömähti Air Linguksen lentsikka Dublinin lentokentälle. Siitäpä ensi töikseni etsin bussin millä suunnistaa vuorostaan isäntinä toimivien Miikan ja Maikun luo. Ainiin, pitäiskö pariskunnan kämppis Tupi kans laskea isäntien joukkoon..? No enivei, tämän IBM:llä ahkeroivan kolmikon elämää seurailin ja parhaani mukaan koitin häiritä 5 päivän verran (hankala sitä tosin oli häiritä ku meni unirytmit hiukka ristiin vieraalla ja isännillä...;).

Istuskelin sit bussissa vissiin 30 min. ennen kun tajusin mikä siellä korvien välissä oikein kutitti. Kaverithan ajaa tääl väärällä puolella tietä! No jopas tuli ihmeelliseen paikkaan nyt eksyttyä... M&M:n blogeista voi löytää parempaa listausta vihreän saaren ihmeellisyyksistä (laiska mikä laiska tiedän...). No, sen verran pitää mainita et onneks oli tasaraha bussiin (täl kertaa) ku busseis oli sellanen kolikkoautomaatti mihin piti kolikot lyödä. Oisko ollu 3.80 € tai jotain muuta yhtä helposti tasarahana jokamieheltä löytyvää. Sitte se kone nielasee ne kolikot sisäänsä kuskin komennosta ja kuitti tulostuu toisesta reunasta. Nii, ja kuulemma jos ja kun lipsahtaa liikaa kolikoita masiinaan ni vaihtorahat saa käydä perimässä jostain toimistosta pääkadulta keskustasta...joo, ihan salettiin tuli käytyä...

Eka iltana ei ollutkaan paljon ohjelmaa siiderin ja ruuan lisäks muuten ku telkkarissa, jossa muuten oli kaikki kanavat (yhtä lukuunottamatta) englanniksi. Oli muute aika bueno homma kaverille jonka töllössä näkyy 52 kanavaa ja niistä vaan 6 on englanniks (3 uutiskanavaa ja 3 musiikkikanavaa).

Kyllähän Unkarista asti kannattaa olut-vammaisen suomalaisen tulla jo pelkästään tän takia Dubliniin...

Siinäpä M&M:n kotipiha.

Käytävissä kokolattia matot ja hissit paneloitu. Hissillä ei ollu kuskia ja huoneesta puuttu puhelin, et ei sittenkään oltu hotellissa.

Paikallisen supermarketin leipävalikoimaa. Kuinka monenlaista paahtoleipää voi maailmasta löytyä..? Täältä jo yks hyllyrivillinen.

Vitsi, lopetan hampaitten harjailun samantien.

Seuraavana aamuna taisinkin jo kammeta pystyyn kympiltä (isäntäväen työpäivä tais olla jo puoles välis siin vaihees). Aamupalalta sitten bussia metsästämään. Pikku reippailu kirkonkylälle ja eikös bussikin tullu siihen just sopivasti ja vielä oikee numerokin ("39"). Ainoo vaan, et se meni väärään suuntaan... Kuski sit koulutti päättärillä et kandee sanoo tästä lähtien "center":n sijasta "town" ni pääsee sielt Dublinin uudehkosta lähiöstä sinne Dublinin KESKUSTAAN. No mikäs siin oli körötellessä kakskerros bussilla ympäri pitäjää. Loppupäivä menikin kierrellessä kaupungilla turistia leikkien. Tuli vierailtua yhdessä euroopan kuuluisimmassa opinahjossa, Trinity Collegessa ja köpöteltyä läpi "lonely planet"-oppaan keskiaikainen polku (jossa puolet kohteista oli jo lyöty nurin sitte kirjan painon tai janojuomaksi nautitut siiderit "polulta" löytyneissä kuppiloissa alkoivat hämärtää tajuntaa ympäristöstä). Ilta jatkuikin sitten IBM:n bileissä suomalaisten kouluttajien läksiäisten merkeissä.

Ei ainakaan vahingossa mene isännät survoo avaintaan naapurin lukkoon ku on selvät värikoodit kertomas kotioven.

Suurkaupungissa ollaan.

Molly Malone.

Liffey, eli kaupunkia halkova joki.

Tulee kyl sellane olo et saarella asustaa ihan perusrehellistä kansaa ku jokaisessa hiukankin matalemmassa muurissa ja talossa on natolankaa koristeena katolla.

Kai tonnekki joku kipuais muuten.

Paree olla tarttumatta paljain käsin.

On siinä pubia nimellä paiskattu.

Keskiaikaiselta "polulta" löyty sit ratsu-garda niiku paikalliset näytti poliisia kutsuvan. Taustalla muute oppaan mukaan Dublinin vanhin yhtämittaan asuttu talo...niinköhän oli 1600-luvulla taito yhdistellä terästä ja lasia tohon malliin.

Kaupungin kuuluisin fish and chips paikka.

Muistolaatta muistuttamas et täs oli aikoinaan viikinkien muinaisten asumusten jäänteet, ennen ku valtionpankki päätti rakentaa oman konttorinsa päälle...

Siin on pubilla jo kiitettävästi ikää.

Sama ulkoa.

Ja vielä sisältä.

Jotain sentään säilyny sieltä keskiajalta, et voi kutsua "polkua" keskiaikaiseksi.

Silloisen Dublinin portti siis.

Hilpeitä värejähän tääl riitti.

Linnanpihalle vievän portin päällä seisova patsas. ;D

Ylläri, ylläri, linnantorni.

Puistot vihertää jo (en kyl tiijä onks niillä muuta väriä tääl olemassakaan koko vuonna...).

Melkonen ukkosenjohdatin sojotti Dublinin keskustassa.

Hiukka "spiren" kokoluokkaa.

120m terästä taivasta kohti.

IBMläisiä kouluttajiensa läksiäisissä.

Delft

2006-04-20T14:50:00.000+03:00

Maanantaina oli siis vuorossa parin päivän visiitti Henkan luo Delftiin. Delft on euroopassa tunnettu (nyt mäki tiedän sen) opiskelija kaupunki. Sielt löytyy muute kaikki masters ohjelmat joka lafkalta englanniks (vink vink, kaikille jotka suunnittelee viel OPISKELUvaihtoon lähtöä). Ohjelmistossa oli kaupunkiin tutustumista, yliopistoon tutustumista ja tietty kiipeilyä (vaikka unohdin kengät kotia, mut kyllähän Henkalta aina extra pari kenkiä löytyy). Yöelämä oli aika rauhallista opiskelijakaupungiksi. Okei, myönnettäköön että olin siellä vain ma ja ti ja sen lisäks siel oli just alkanu koeviikko. ;P

Ainiin tehdään siel Delftissä muutakin kuin opiskelijoita, posliinia ("Delftin sininen" on kuulemma joku posliinipiireissä tunnettu termi...ei oo tullu niihin ympyröihin eksyttyä). Mutta annettakoon kuvien kertoa lisää.

Puukenkien maassa siis edelleen ollaan.

Idyllinen paikka jos mikä, täytyy myöntää...

Hollantilaista tyyliä...kai (ainakin näyttää jo tutulta Amsterdamin jälkeen).

Ainoa asia mitä on jäljellä muinaisen Delftin muureista, sisäänkäynti.

Kaupungintalo.

Muurarilla jääny vatupassi kotia...?

Olihan se tämälin nähtävä ku kerran Hollannissa ollaan.

Opiskelijoiden asuntoaluetta lähestytään. Oliko siin 18 kerrosta tai jotain Henkan talossa?!

Yöllä tuli aika matrix fiilis pyöriessä isojen talojen keskellä.

Aivan näyttää opiskelija-asunnot täälki päin ihan opiskelija-asunnoilta. Henkka asu 6 hengen solussa 5 paikallisen elävän kans.

Keittiöhän näyttää ja tuntuu suurtalouskeittiöltä.

Kumma elementti toi vesi täälpäin...varsinki ku sitä näyttää olevan jokapuolella. Mitenkähän toikin yliopistorakennus pysyy niin ettei se täyty vedellä?

Yliopiston kirjasto.

Boulderointia kiipeilykeskuksessa Haagissa (vai oliko se joku naapuri kaupunki?).

Samaisessa kiipeilykeskuksessa olisi ollut mahdollisuus jääkiipeilyyn...liian kylmää hommaa mulle. Oli muute aika iso pakastin (ehkä isoin mitä oon tähän mennes nähny). :)

:) :) :) :) :D

Keskiviikkona olikin aika suunnata junalla lentokentällä ja sieltä Air Linguksen vihrein siivin keväiseen (onkohan siellä edes eri vuodenaikoja laisinkaan) Dubliniin.

Amsterdam

2006-04-20T14:31:00.000+03:00

Nonii aloitetaampa urakointi tarinoinnin parissa (=samuli-sedän satutuokio). Tunti aikaa ennen ku pitää tavata sensoreita, ohutkalvoja ja oksidien fysiikkaa (ja kaikkee niihin liittyvää jännää) mulle opettava proffa. Mitähän jännää se täl kertaa antaa luettavaks..? Istuskelen muuten t-paita päällä tääl jonkun kirsikkapuun alla koulunpihalla (et terveisiä kotiin palanneille Jennille&Paulalle...tumput oli vissiin tarpeen;). Ainoo vika vaan et toi puu on jo kukkinu niin kauan et nyt se pudottelee noit terälehtiä kokoajan (viksumpi ois voinu tehdä omat johtopäätökset siit et maa on ihan vaaleanpunainen puun ympäril...), no puhaltelemalla niistki pääsee eroon.

Mutta asiaan. Perjantaina 31.03. kuluvaa vuotta hyppäsin metrooon/bussiin otettuani kuvat tulvivasta Tonavasta. Lentoasemalla valitsin Amsterdamiin menevän koneen. Amsterdamin kentältä pääsi kätevästi junalla keskusasemalle, josta hipsin sitten jalkasin ystäväni Camielin luokse. Camiel asuu 10 min. kävelyn päässä asemalta, keskellä vanhaa kaupunginosaa (=paljon kanavia ja hienoja taloja). Allekirjoittanutkin selvisi kyseisestä matkasta n. puoleen tuntiin. Camielin lähettämä kartta ja mukana olleet kirjalliset ohjeet olivat hiukka ristiriidassa toisiinsa... Mutta voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Ferighegyn (BUD) kentällä takavarikoitua mahdollisia koneen kaappaukseen käytettävää terroristi kamaa.

Mellakka keskusrautatieaseman edessä.

Ensikosketus Amsterdamiin oli hiukka adrenaliinin täyteinen. Kuuliaisena noudatin Camielin antamia kirjallisia ohjeita kartan sijaan ja käännyin pääovilta vasemmalle (kartta tuntui sanovan päinvastaista). Enkös ollut muutaman askeleen jälkeen keskellä vellovaa ihmisjoukkiota. Ja samantien ku ehdin keskelle tätä joukkoa niin alkoi hirveä huuto ja mäiske. Jengi rupes oikeesti mättää siel toisiaan ja huutamaan kurkkusuorana päin toistensa naamatauluja. Kyl siin oli niiku 0,25 sekunnissa keho pumpattu adrenaliinilla täyteen. Jatkoin siit hissukseen vaan eteenpäin ja odotellen et kuka tarttuu ekana riveleistä kiinni. Samantien ku selvisin ulos joukkiosta kaivoin kameran esille ja aloin napsimaan kuvia ja filmailemaan tapahtumaa. Eipä ollu aluks parilla virkavalla edustajalla siin paljo mitään tehtävissä mut johan alkoi tapahtumaan ku ilma täyttyi sireenien ulvonnasta ja virkavaltaa alkoi ilmestyä joka ilman suunnasta. Metrisillä patukoilla vallesmannien käsissä on kumman rauhoittava vaikutus. Hankalimpia tapauksia vedettiin urakkatahdilla maihin ja rautoihin.

Kyllä oli yöllinen Amsterdam upean näköinen kapeine katuineen ja kanaaleineen. Katujen valaistus pisti kyl miettii, et rikollisuus (paitsi fillari varkaudet) ei varmaan oo hirveen korkeella tasolla ku on niin himmeitä kaikki kadut.

Tällasii kujia löytyi ensimmäisen illan sightseengillä. Fillareita on sitte varmaan 97,5% mun kaikista kuvista tästä kylästä. Jännä miten ruosteiset fillaritki oli lukittava vähintään kolmella lukolla jos halus edes toivoa, et se on viel samalla kujalla mihin sen jätti ennen pubiin astumista.

Yöllistä maisemaa Camielin kotikorttelilta.

Siin ei kaveri vissiin tykkää päivän valosta. Camiel miettikin siin aamupalal istues et joku päivä pitää mennä kattoo mitä ruumiita tostakin asunnosta löytyy...

Lauantaina olikin vuorossa kiertokävelyä ympäri tätä hienoa kaupunkia (heti kun sängystä selvis ylös...). Herätyksenä olikin tuona aamuna iki-ihana "pompin tässä sun ilmapatjalla niin kauan että heräät"-tyyppinen ratkaisu ylipirteän punapään toimesta. Isäntä kun taisi viettää puoli iltaa/yötä norjaa puhuen kun allekirjoittanut tutustui Damin yöelämään isännän kaverin kanssa. Lahjaksi tuodulla palinkalla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa...

Museon katolla nurmikenttä. Tos jos mis kelpaa lueskella auringonpaisteessa aku ankkaa.

Täytyihän se ahtain turistikatu vilkaista.

Kaikenlaisia veistoksia täält vapaamielisten aukioilta löytyykin.

Raitiovaunut kulki sitte ihan siel ihmisten joukossa. Niis olikin sellanen kaikuluotain-tyyppinen kilinä kello käytössä...siin kaikki osas sit väistää hiukka sivummalle takaa lähestyvän sporan tieltä.

Nurmet tosiaan vihersi jo täälpäin palloa tohon aikaan...eikä paljoo puuttunu et ois tulppaanitki jo kukkinu.

Toimiskohan koto-Suomes...

Ei kuulemma oo hollantilaiset mitään yltiöpäisen uskovaista kansaa, joten tyhjiä kirkkoja voi hyvin käyttää vaikka museona (tai niiku joskus Camiel oli ollu yhden kirkon kellaris hirveis megalomaanisissa bileissä).

Jokaisen talon päädyssä oli sit tollanen koukku. Ei siel taloihin muuten saataskaan huonekaluja sisään...on meinaan tosi kapeat ja jyrkät rappukäytävät näitten veikkojen talois. Voi niit parkoja joil on liian pienet ikkunat sohvalle.

Kanavia ja fillarikiertoajelijoita.

Kanaviahan sit riittää täs kyläs.

Jotenki intuiitio sanoo et ton fillarin omistaja on vastakkaisen sukupuolen edustaja...

Kukkamarkkinat.

Lauantai-illan ohjelmistossa olikin Camielin kaverin synttärit jossain toisella puolella kaupunkia (sinne ku ois tää poika jääny yksin ni ois saattanu kestää hiukka löytää kotia). Hauskan kuulosta toi hollanti...tulee muistuttaa välillä star-trekin klingonien-kieltä. Onneks tääl puhutaan niin hyvin englantia et kaikki vaihto aina sujuvasti englantiin jos tulin kuuloetäisyydelle vaikken olisi edes osallistunut keskusteluun. :) Kotibileistä suunnattiin sit hervottoman kokoiselle clubille entisen postitalon ylimpäänkerrokseen keskellä kaupunkia. Lattioissa oli vielä rajaviiva maalaukset jäljellä entiseltä omistajalta.

Kotibileet mallia hollanti.

Sisäänkäynti entiseen postitaloon.

Seuraavana päivänä (eli sunnuntaina) olikin vuorossa excursio uudelle asuinalueelle ihastelemaan modernia arkkitehtuuria (ylläri jos vkonlopun isäntä on arkkitehtiopiskelija). Tietty punaisenlyhdynalue oli nähtävä ennen matkan jatkoa. Maanantaina olikin vuorossa siirtyminen seuraavaan kohteeseen, Delftiin ja antaa Camielille opiskelurauha.

Chillailua jossain ultramodernissa kulttuurimestassa.

Heh, punaisia valoja ja tyttöjä vähis vaatteis... :D

Siinäpä moderni kanaali ja arkkitehtuuria kadulta jossa maapläntit oli jaettu usean firman kesken ja jokainen sai suunnitella talonsa toisistaan riippumatta.

Olihan se tämäkin nähtävä...hampurilaisautomaatti.

Näitähän sitten riitti täs pikkukylässä. "Coffeeshop" ja poltetun kuusenhavun tuoksu assosioituvat nyt jostain syystä yhteen tästä eteenpäin...

Varmaan oli näitä sienikauppoja sit samanverran ku "kahviloita".

Kissoja pidettiin tääl sitte mukana töissä. Täs yks veijari matkamuistomyymäläst. Yks tosi iso kolli köllötteli pizzeriassa pöydän ääressä edellisenä päivänä.

Osa laivoista oli ihan asuttuja kanavassa. Nykyään kuulemma tosi kallis harrastus kun kaupunki haluaisi niistä jo eroon.

Toivottavasti on kaverilla äyskäri mukana ku haluu lähtee vesille ens kerran.

Ja vaihteeksi kotona

2006-04-11T15:00:00.000+03:00

Eilen tömähti Air Linguksen koneen renkaat kosteaan Ferighegyn kiitorataan ja 10 päiväinen reissu tuli päätöspisteeseen. Kelikin tuntui mukavan lämpöiseltä (sateesta huolimatta) verrattuna siihen koleahkoon saareen englannin länsipuolella. Ettei vaan salaa matkustanu se kolea sää Irlannista mun mukana tänne, ku tais lämpömittarista pudota 15 astetta eilisestä.

Viikkohan alkoi sitten niiku normaaliin malliin; tiistai aamuna viikon ensimmäiset luennot ja tapani mukaisesti olin puol tuntia myöhässä (aina yhtä hankalaa herääminen viikon ekoille luennoille). Huomenna paree olla ajois ku on (taas) tentti heti aamusta 8.30. Eli eipä sitte päivitellä tätä blogia vielä. Kattotaan ny millos ehtii taas matkakuulumiset (ja kuvat) tänne näpytellä. Huomenna saapuu Marcus Kiovasta moikkaamaan ja perjantaina onkin Jennin ja Paulan vuoro sukeltaa Budapestin syövereihin.

Loppuun muutama kuva tulvivasta Tonavasta, josta onnistuin nappaamaan muutaman kuvan sillo ennen reissuun lähtöö (perjantai 31.3.2006). Oli eilen kyl pikkasen jo laskeutunu vedenpinta. Mitenkähän korkeella se ehti käydä kun oli kuulemma ihan uutisissa saakka?

Pestin puoleinen pääty mun kotisillasta.

Tos tulee jo hiukka hankaluuksia jokiristeilijöillä päästä ali. 1.4. niiden oli tarkoitus aloittaa liikennöinti Tonavalla.

Budan puoleinen alempi autotie hiukka veden vallassa...

Kahluusaappailla ei mikään ongelma päästä laivaravintolaan.

Pannukakku- ja vihreiden menninkäisten maat täältä tullaan

2006-03-31T18:33:00.000+03:00

Joo, aattelimpa täs kuluttaa aikaani kirjottelemalla tänne blogiini. Istuskelen just Ferighegyn kentällä oottelemas et pääsee koneeseen. Positiivinen ylläri et tääl ykkös terminaalis on kans ilmanen langatonverkko (tää ku on halpislentoyhtiöiden terminaali ja kaikki on niin paljon pienempää verrattuna siihen kakkoseen josta finnairki lentää). 17.45 pitäis startata lento Amsterdamiin. Näkyy olevan jono jo portille...niin pitkä kyl ettei vielä ees hoppu. :)

Siinäpä kuva Camielin lähettämästä "selviytymis-oppaasta". Toimeliaita nää arkkitehdit, varmistaa et kaverit löytää perille (voi siihen tietty vaikuttaa et ollaan jonkun verran jo yhdessä reissattu ja allekirjoittaneen kartanluku & suunnistus taidot on käynyt selväksi...).

Budapestissä ei muuta uutta ja ihmeellistä kuin et Tonava alkanu hiukka tulvii. Seurailin täs männä viikolla päivä päivältä kuinka vedenpinta jatkoi nousuaan. Tänään oli sit matalin autoväylä veden vallassa... :) Kuvia sit myöhemmin ku kaapeli meni jo ruumaan. Saa nähä pääseekö melomalla kotia 10 päivän päästä. Heh, onneks asun siel kukkulaisella puolella kaupunkia...

Keilailua ja muuta hauskanpitoa

2006-03-30T17:00:00.000+03:00

Tänä aamuna lähti vieraani sitte takas kotosuomeen. Tais olla tiukka herätys eilisen unkari-illan jäljiltä... ;) Noora ei ainakaan vaikuttanut hirmu puheliaalta herättyään 10 min. ennen airport-minibussin lähtöö. Toivottavasti ei oo tarvinnu ilmassa suorittaa hirveitä tyhjennysharjotuksia... ;D

Viikko hujahtikin nopsaan (taitaa olla koko kevään trendi). Maanantaina lähdettiin illan viettoon Westendiin. Ohjelmassa oli keilailua ja ilmakiekkoo. Tiistaina olikin opiskelu päivä ja J&N ominpäin pyörimässä ympäri Budapestii (kuten ma js ke päivät myös). Laittelin Flickeriin hiukka nuoren pariskunnan ottamii matkakuvia (käykääpä vaikka J&N niit siellä itte kommentoimassa jos on ylimääräistä energiaa/aikaa).

Valmiina taistoon huimaan.

Tästä lähtee sellana kierre et jäi naapuriratojen pelaajatkin silmät pyöreenä suu apposellaan seisoo toljottaa...

Olisiko Dublinissa uusinta ottelun paikka keilaradalla? Nyt alko pallo vihdoin kulkee kourujen välissä...

Nostalgiaa. Montakohan markkaa tuli aikoinaan juurikin samanlaiseen kapistukseen joskus tungettua Kuopion Pelikaanissa..? Monta.

Jaahas, pitäis vissiin hipsiä pikkuhiljaa takas kotia ja suorittaa pieni tiskaus operaatio. Huomenna pitää lähtee kentälle suoraan luennolta. Jostain kumman syystä toi tiskaus vaan tuntuu olevan se viimenen juttu minkä mä teen joka kerta ennen reissuun lähtöö (eli huomen aamuna ennen luennoille menoo;). Koitan päivitellä blogia matkanvarrelta ni ei tarvii taas suorittaa hirveän massiivista operaatiota sitten 10 päivän päästä.

Maanantai aamut...

2006-03-27T15:36:00.000+03:00

...alkaa aina pirteänä. Nytkin ehdin jo kirjastoon yrittämään opiskelua kello kahdeksi. Joo, mutta olinkin yliahkera heti aamusta ja imuroin (kaadoin popcornikulhon lattialle pyykkiä nostaessa) sekä pistin pyykkikoneen jyllää ennen koululle lähtöö. Kerranki se kone jytystää siel päiväs aikaan ni ei tarvii kuunnella alakerran naapurin ripitystä (unkariks) ens kerralla ku se tulee porttikongissa vastaan.

Veljeni Janne ja hänen parempi puoliskonsa Noora saapuivat siis viime keskiviikkona Budapestiin. Heti illasta oli ohjelmassa jokaviikkoinen Erasmus-pubi-ilta. Taisi olla aikaero väsymystä kun vieraani luovuttivat ja suuntasivat kotia jo puolenyön maissa. Liekkö samasta syystä ottivat sitten (selvistä...no ohjeista kummiski, huolimatta) yöbussin väärään suuntaan ja päätyivät karttalehden ulkopuolella sijaitsevalle päättärille. Kuulemma siellä oli Ikea...ei oo tullu kyl vielä ittellä asiaa noin kauas keskustasta. Taksilla turisti hinta 5000 HUF:a metsänsiimeksestä kotiovelle.

Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää, kun ei ole aavistusta mihinkäs sitä ollaan jouduttu... ;)

Torstaina, viime viikkoina jo perinteeksi muodustuneen tapaan, suuntasimme kylpylään löhöilee. Perjantaina oli vuorossa tiukka opiskelu päivä (aamun luennot tais kyl jäädä välist ku oli pakko kattoo 3 vikaa jaksoo Raidista). Matikan opekin kyl lopetti tuntia aikasemmin ku oli kuulemma oppilaat niin väsyneitä (kaikki 2 kpl:ta). Illalla olikin vuorossa taas hauskanpitoa unkarilaisen hiihtojoukkueeni kanssa kantapaikassamme Vittulassa (onneks jäi kamera kotiin ja tekijänoikeus syistä en julkaise Nooran ottamaa kuva materiaalia illasta...).

Lauantaina kammettiin sit jo valosan aikaan ittemme pystyyn ja suunnattiin Szentedreen. Kivan oloinen pikku kylä 40 min. täältä pohjoseen. Ainoo vaan et heitti hiukka vettä niskaan taivaalta just tollon. Päivän valossa ehdittiin kiertää kylän mukulakivi katuja tarpeeks nälän hankkimiseks ja ravintolan yhteydessä ollut viinimuseo oli auki vielä pimeälläkin (pakollinen museo käynti tuli siis täytettyä). Mahat täynnä oli hyvä suunnata kotia lepimään leffan pariin (taisin ollakki ainut joka pysy hereillä koko leffan ajan).

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa vierailu Budapestin läheisyydestä löytyvässä luolastossa (19 km luolia, kiertokäynti 500 m). Onneks oli paikalliset oppaat mukana muuten ois kyllä voinu luola jäädä löytymättä niin monen bussin vaihdon jälkeen. Opastettu kiertokäynti oli tietty unkariks joten aika kului kosteassa (+10 astetta) luolassa enempi rupatellessa sinne eksyneen jenkki turistin kanssa. Chris oli tullu Budapestiin 4 päivän lomalle saksasta, jenkkien sotilastukikohdasta (en muista mistä, jostain Frankfurtin "läheisyydestä" tais olla). Kaverilla oli puolen vuoden Irakin komennus just vähä aikaa sitte päättyny. Kamerassa oli vieläkin kaatuneiden tovereiden sinkkiarkut kuvissa. Ei ollu kuulemma mieluisa paikka vaikkakin lämpimämpi sää kuin euroopan puolella tällä hetkellä.

Vähä on kivi päässy valumaan vuosien saatossa.

Luolan jälkeen jäätelöä naamariin ja maha sekaisin ettimään oikeeta ruokaa. Jäätelöt oli pakko syödä ku kuulemma luolan läheisestä paikasta sai koko BP:n parhaat jäätelöt. Olikin puoli pitäjää jonottamassa niit jäätelöitä. Chris liittyi sekalaiseen joukkoomme ja suunnattiin sit kotikorttelin kiinalaiseen lounaalle. Illalla mentiinkin porukalla (S&J&N&C) illalliselle keskiaikaseen ritari ravintolaan. Kaikenlaista esitystä tulennielennästä napatanssiin oli tarjolla mut ehdoton illan kohokohta oli heti alusta kun arvonsa tunteva jenkki tuttavuutemme käännytti sukkahousuihin sonnustautuneen tarjoilijan pöydästämme ja pyysi saada tilalle kauniin tarjoilijattaren (eli kenet tahansa kys. paikassa olleista paremman sukupuolen edustajista). ;)

Chris ja tarjoilijattaremme Eva (nii, joo Chris sai järkättyä jo treffit Evan kans heti seuraavalle aamulle).

Rupesin sit täs aikanikuluksi (kun on se seuraava tenttikin vasta keskiviikkona) leikkimään vihdoin sillä Flickerillä, joten sieltä löytyy lisää kuvia tällä kertaa. Tänään on vieraat taas pyörimässä jossain päin tätä kylää ominpäin. Torstaihin saakka vietetään aikaa nykyisessä kotikaupungissani. Sitten heti seuraavana päivänä suuntaankin kohti Amsterdamia moikkaamaan Camielia ja Henkkaa (Delf:iin) ja sieltä matka jatkuukin Dubliniin Miikaa ja Maikkua moikkaamaan.

Tuskastuttaa istua kirjastossa kun elohopea näyttää +17 astetta. Voi vielä joutua joku päivä lähtee Margit-saarelle viskoo frisbeetä...

Tiedepuisto

2006-03-22T17:36:00.000+02:00

Voi vinde, eilen löyty täält Budapestistä tiedepuisto (just sellane niiku Heureka)! Eihän sielt saanu mua pois ennen sulkemisaikaa ja silloki henkilökunnan hätistelemänä (ihan niiku Heurekassakin...). Mitenkä on mahdollista ettei tollaseen oo aikasemmin törmänny..?! Ja kaikki oli viel englanniks (unkarin lisäks, ei oo joka paikas itsestään selvyys). Kannattaa siis olla kyl paikallisia tuttavuuksia. :) Kamera ei tullu matkaan, joten kuvia sit ens kerran jälkeen.

Janne ja Noora tupsahti tänään aurinkoiseen Budapestiin (+15). Heh, joutu Janneki heittää pitkät kalsarit pois samal ku heitti laukut kämpille. ;P Haettiin niille 7 päivän liput julkiseen ja pistin ne sitte kartta taskussa palloilee tonne kadulle. Saa nähä löytäävätkö kotia kuhan palaan sinne opiskeltuani muutaman tunnin tääl kirjastos...

Suunnitelmissa vois olla jonkun näköinen retki viikonloppuna J&N:n kans ku heillä on pitempi visiitti tääl paprika maassa. Jos tossa vaikka illalla otettais euroopan kartta esille ja arvottais ilmansuunta mihin suunnistaa. Jos on hyviä ehdotuksia niin otetaan vastaan. :)

Terveiset Ranskan alpeilta

2006-03-20T16:17:00.000+02:00

Perjantaina (10.03.) illansuussa startattiin reissuun ja sunnuntai aamuna (19.03.) palattiin lähtöpisteeseen. Kuudelle päivälle oli hissiliput Saint Francois-Longchampin hiihtokeskuksessa. 165 km rinteitä ja korkeimmillaan lähdettiin tulee alas 2551 metristä. Saapumispäivänä ja ekana laskettelupäivänä oli aivan hulvaton lumimyräkkä ja talvinen sää. Seuraavasta päivästä eteenpäin olikin pilvetöntä auringonpaistetta vikaan päivään saakka. Koko 15 henkinen matkaseurueemme (minä + 14 unkarilaista) poltti naamansa punaiseksi jossain vaiheessa reissua (suurin osa heti ekana päivänä). Okei, täytyy myöntää et meikäläinen poltti ainoastaan nenän...ei oo ollu tapana palaa nii herkästi (jälleen todiste et mun kuuluis asua lämpimämmillä leveysasteilla;).

Päivät suksilla kului hulvattoman nopeasti ja tulipa viimeisenä päivänä kokeiltua lumilautaakin. Siinä oli yksi elämäni hauskimmista päivistä vaikka (tai varsinkin siksi) istumalihakset ja polvet olivat kovilla. ;P Lunta tuli syötyä kilokaupalla lumilauta kokeilun lisäksi ensimmäisten päivien lumen täytteisissä mustissa naturaali rinteissä. Mutta mikäs sen hauskempaa kun heittää kunnon lipat pehmeässä puuterilumessa ja useaan kertaan!!! Hauskaa pidettiin myös vähintäänkin joka toinen ilta ilman suksia/lautoja siihen saakka, että jokainen simahti niille sijoilleen tai naapurista kolkutettiin ovelle ja ilmoitettiin, että on nukkumaan meno aika.

Allekirjoittanut selvisi reissusta pienillä naarmuilla ja mustelmilla. Koko matkaseurueelle laskettiin tappioiksi yksi murtunut solisluu (tokana laskupäivänä suksilla), yksi katkennut käsi (toka vikana laskupäivänä laudalla) ja poikki mennyt sänky...

Unkarilais-suomalaista illan viettoa.

Lähes jokaiselle illalle löytyi myös live-bändejä rinnekylästä.

Ei hullumpi paikka vaellukselle...mut kyl suksilla matka taittui nopeammin.

Ja joukkomme huimapää (Daniel) vaihteeks ulkona rinteestä.

Nonii-no...kannatti vetää nurin juuri siinä mutkassa jossa suksi pääsi lipsahtaa hiukka reunan yli pienen kuopan puolelle. Lämmin tuli kahlatessa rinnettä ylös ku oli lunta vyötäröä myöten.

Lounas oli aina peri unkarilaiseen tapaan kovin myöhällä (klo.14.00) ja olihan silloin palkittava itsensä viini-glögillä.

Tästä se hauskuus vasta alkoi...ja mustelmien määrä kasvoi eksponenttiaalisesti laudan nopeuden funktiona.

Parin tunnin välein pysähdyttiin huoltoasemilla kropan tyhjennykselle & tankkaukselle. Varsin mielenkiintoinen risteytys käynnissä eräällä itävaltalaisella asemalla käynnissä...

Suurin osa reissukuvista on edelleen (toivottavasti) Danielin läppärillä, joten lisää kuvia odotettavissa joskus hamassa tulevaisuudessa. Jos sitä sais vaikka sen flickerinkin jo toimintaan sillo ni helpottus hiukka kuvien laitto. :)

Mitä tulee muuten tämän hetken ja aikaisempiin kuulumisiin niin opiskelu on käynnistynyt luentokurssien osalta mallikkaasti. Tosin niitä on vain kolme (tai neljä jos lasketaan "Museums of Budapest" jossa vieraillaan joka keskiviikko jossain museossa innokkaan papan johdolla). Viikolla siis kaksi "vapaa päivää" maanantai ja torstai, luentojen ollessa ainoastaan ti, ke ja pe. Tosiaan tähän saakka ma ja to tosiaan ollu vapaa päiviä mut nyt olis tarkoitus hiukan ryhdistäytyä ja käyttää noikin opiskeluun. Materiaalifyssan kurssi olisi suullista lopputenttiä vaille valmis (kuhan pääsis nyt ees alkuun sen opiskelussa...kurssi tehty mut suullinen loppukoe vaatii jonkun verran kyl töitä) ja kaks itseopiskelu kurssia olis myös työn alla (lue: odottamassa kurinalaista aloitusta). Fysikaalisen kemian kurssi pitää hyvin otteessaan jokaviikkoisella teoria kokeellaan ja parin viikon välein olevalla laskutentillään. Kurssin lopuks on tietty sit viel isompi laskutentti ja suullinen kuulustelu...kuinkas muute, onhan kurssis luentojakin 7 h viikos (ja kaikki muistiinpanot tehdään käsin).

Tällä hetkellä siis kirjastossa aloittamassa itseopiskelu kurssia oksidien kemiasta...mutta kyllä +12 asteinen Budapestin keväinen ilma jotenkin koittaa kutsua puoleensa. Taitaa jäädä tämä mielenkiintoinen fysiikan artikkeli nyt kyl huomiseen kun lisäksi ulos kirjastosta kutsuu jo myös paikallinen paremman sukupuolen edustaja... ;P

Kevään vierailukausi vaudissa

2006-03-20T14:47:00.000+02:00

Heh, kylläpäs aika suhisee vauhdilla eteenpäin. Eihän tässä meinaa pysyä blogikaan pysyä ajan tasalla. Palautetaampa siis blogi nyt ruotuun 9 päivän netittömyyden jäljiltä...

Tosiaan kuukauden vaihtaessa nimeä reilu pari viikkoa sitten saapuivat Miika ja Maikku Dublinista moikkaamaan allekirjoittanutta ja tutustumaan Budapestin mielenkiintoiseen maailmaan. Viiden päivän jälleen näkeminen tiesi hulvatonta hauskanpitoa Budapestin yössä, (ilta)päivässä ja aamussa. Tarkemmin vierailuun voi tutustua näiden menninkäisten maassa majailevien ystävieni blogeista.

Mammutin ostoskeskuksessa "shoppailemassa" (eihän sitä koko päivää jaksa pyöriä hiki otsalla merkkiliikkeissä ilman hauskanpitoa 3. kerroksen keilaradalla).

Seuraavana tiistaina (07.03.) saapuivatkin Timo ja Outi tutustumaan Budapestin ihmeelliseen maailmaan eurooppa tourneellaan. Taisi mennä aika tiistaista perjantai aamuun saman käsikirjoituksen mukaan kuin Miikan ja Maikun visiitti... ;) Ehdottamasti hauskinta oli nousta keskiviikko aamuna kasiksi kouluun kun joku oli jo ylhäällä. Heh, Timbe joutui herään jo hiukka aikasemmin laittaa parkkimittariin rahaa. Nää huimapäät tuli siis Ljubljaanasta omalla autollaan tänne Unkarin sydämmeen. Lisää näiden Hampurin asukkien edesottamuksista löytyy heidän blogeistaan ja joku päivä varmaan kuvia täältäkin kunhan kotiutuvat (tais kaikki kuvat vierailulta olla Timon kamerassa..)?!

Mohác

2006-02-28T18:44:00.000+02:00

Sunnuntaina (26.2.06) olikin aika suunnata Moháciin pelottelemaan talvi pois kevään alta. Suuntana siis joka vuotuiset karnevaalit joiden tarkoitus on ollu kautta-aikojen pelotella talvi pois ja toivottaa kevät tervetulleeksi. Talven pelotteluun käytettiin laulua, tanssi, soittoa, naurua, huutoa, kelloja, puuräikkiä (jonka allekirjoittanutkin hommas heti ekasta kojusta), kokko tulia ja mörkö naamareita.

Hulvattomat oli kekkerit ja jännitystä & tunnelmaa lisäsi tuleva finaalimatsi. Kylästä (20 000 asukasta) löytyi pubia varustettuna telkulla mut kummassakaan sitä ei suostuttu edes maksusta avaamaan. No eipäs hätiä, eikun ettimään hotellia jossa ois huoneessa telkku. Perhoset vatsassa vaan kasvoi poukkoillessa täpötäysillä kaduilla korvia huumaavassa melussa. Ainoa hotelli, jonka löysimme oli täysi (tässä vaiheessa meitä oli enää 3 sitkeintä metsästämässä telkkua). Onneksi respan täti ymmärsi huolemme ja soitti viel ympäri pienempii huoneitten tarjoajia. Pingo! Yhest paikasta löyty yks vapaa huone ja vielä varustettuna telkulla! Täähän on ku eräästä kuuluisasta joulu sadusta, paitsi et kukaan meist ei oo synnyttämässä...

Taksi alle ja hipihipi vauhtia lapulle kirjoitettuun paikkaan. Paikka oli ratsastustalli mesta missä oli ilmeisesti jonkin näköisiä huoneita tarjolla. Eikun maalaistalon tupaan vaan sisään ja huonetta kyselemään. Eipä talossa paljoa englantia ymmärretty mut unkarin ja englannin sekoituksella sain selitettyä et ollaan suomalaisia (lukuunottamatta kreikkalaista vahvistustamme) ja halutaan vaan kattomaan tärkeä lätkä matsi. Viesti meni perille ja meidät kutsuttiin sisään ja ohjattiin olkkariin jossa talon isäntä olikin jo katsomassa kyseistä peliä. Eikä ne suostunu mitään huonetta antaa vaan käskivät istuu sohvaan ja kysyi maistusko viini. Siin sitte kannustettiin ja jännättiin yhdessä talon isännän kans suomen peliä unkarilaisen viinin kera.

Tosi ystävällistä väkee ja täälpäin on aina plussaa jos on suomesta, kyl jokainen unkarilainen tietää suomalaiset muutenkin kuin juomatavoistaan. Kuinkahan monet ovat jo tähän mennessä kutsuneet meitä veljeskansakseen? Pelistä nyt on turha enää jauhaa, tikulla silmään joka vanhoja muistelee! Loistavia oli meijän isännätkin kun ymmärsivät murheemme pelin päätyttyä ja tekivät kaikkensa piristääkseen mielialaamme. Kyllä noin lämpöisestä ilmapiiristä ei voinut poistua kuin hymyissä suin. :)

Talven aika väistyä tai tulee pahat sedät ja tulee pahat tädit ja vievät...

Musiikki raikas non-stop ja siitä pitivät huolen lukuisat unkarilaiset kansanmusiikki bändit.

Kansallistanssia pienoiskoossa.

Kaverilla astetta suurempi hattara...

Lounas.

Buu!!

Mörkö se lähtii piiriin...

Tervetuloa kevät.

Lämpöiset isäntämme ja me.

Ton kokon ympärillä ois järjestetty suomalaisten voiton juhlat täällä...

Karu totuus Budapestissä...ei talvi säikähtänykkään tarpeeks. Sanoinhan ettei niit inkkareita saa päästää soittaa pan-huiluaan ja tanssii sadetanssejaan noille juhlille

Mut nytpä onkin blogi viimein niinku ajanhermolla ja aika syöksyä tyhjentää pää maga-treeneihin. Huomenna tentti heti aamutuimaan (8.30) ja huomen illalla avataan kevään vierailukausi kun Miika ja Maikku tulee Dublinista visiitille loppuviikoks. :D

Bratislava

2006-02-28T17:56:00.000+02:00

Johan tässä ehtikin viikko kulua nykyisessä kotikaupungissa ennen ku oli aika taas hypätä perjantai aamuna junaan ja kohteena Bratislava. Aamu junaan (6.30) oli tarkotus mennä mut hiukka oli herätys tiukassa ku meni tuntii ennen herätyskellon sointia nukkuu. 7.30 pomppasin pystyyn ku vieteri ja eiku soittamaan et millo tulee seuraava juna....

10.50 meni seuraava johon nousinkin parin jenkki kaverin kans. Olivat poijat unohtaneet passit kotia aamulla lähtiessään joten jäivät aamu junasta niiku allekirjoittanu. Bratislavassa ei sit tietty toiminu kännykät tekstaria lukuunottamatta, mut löytyhän ne loput sit viimein sielt kylän "linnasta". Hankala sanoo paljo meit oli siel kokonaisuudessaan ku porukka oli kaiken aikaa (molempina päivinä) jakaantunu kahtia ja olin vuoroin molempien joukkioiden mukana...oisko meitä ollu sellanen parinkymmenen hengen joukko kokonaisuudessaan. Yks yö oltiin Slovakian puolella, koska sunnuntai aamuna oli jo seuraava matka edessä. Annettakoon kuvien kertoa loppu matka.

Kauppakatu keskustassa.

Voi sitä jäätelöä syövää koiraa ulkoiluttavaa poliisia/vartijaa jolla ei ole mitään asiaa kyseiseen pankkiin.

UFO-silta. :D

"Linna". Näistä muka linnoista alkaa saada tarpeeks. Seuraavaks haluun kyl nähdä sellasen linna-linnan niiku elokuvissa ja saduissa on...kai nekin on jostain tullu niihin taruihin. Tollasii linnoja olis Budapesti täynnä ku pistäs pyöreet tornit kerrostalojen kulmiin (linnan pihaki on jo valmiina vanhois talois...)!

Mitähän noil mini lapiolla syödään?

Whoa, suustaladattava 8-piippuinen käsiase! Siin on jo kiire ollu kaverilla aikoinaan ladata ku pitää kahdeksaan piippuun sulloo ruutia ja kuulat viel perään. Mut on lopputulos ollu varmaan tyydyttävä...

Jee, jotain linnamaista sentään tääl "linnassa".

Ryhmä 1.

Suurin lahja mitä oon tähän mennes nähny.

Löytyhän se telkku just ajois venäjä-pelin jännäämiseen. Heh, ei ookkaan ennen tullu seurattua lätkää espanjalaisessa ruokaravintolassa jos soi taustalla espanjalaiset hitit. Ekan maalin jälkeen kävi selväks et ei oltu ainoa suomalaisia sisältävä seurue raflas... :D

Ja voitosta saatu energia oli purettava yöllä kunnon bileisiin.

Aamupalaa ranskalaisten lastenlaulujen tahtiin...

Parasta antia Bratislavasta: hassut pikku patsaat kadulla.

Aivan loistavia.

Ja lisää.

Lauantaina satoi vettä, räntää ja lunta...eli suomeksi käännettynä oli pirun kylmää olla ulkona.

Irkkupubin lämmin ilmapiiri (ja takka) pelasti tärisevän joukkiomme.

Kauankohan menis jos nyt lähtis hipsimään...

Ryhmä 2.

Vieroitusoireet matkan jäljiltä...

2006-02-28T17:55:00.000+02:00

...mitä ne on? Samantien vaan perjantai aamuna matkan jäljiltä hymyssä suin koulunpenkille. Jo oli Yunus, turkkilainen perusopiskelija ystäväni ehtinyt kaipailla ja huolestua kun ei ollut miestä näkynyt eikä kuulunut luennoilla. Olipas iloinen jälleen näkeminen elektroniikan tunnilla. :)

Olin jo aatellut nytpä tuleekin rauhaisa viikonloppu kun kukaan uusista vaihtareista ei vielä tunne mua ja vanhat (harvat jotka jäi) ei vielä tiedä et oon takas...väärin luulin. Eikös ollu jo sana kantautunut espanjalaisille paluustani ja samantien kutsu kävi lauantai-iltaisiin kreikkabileisiin.

Kreikka bileet mallia Budapest (Giovanni, Valentina, Gonzales ja Joanna).

Ja heti eka viikonloppu normaalissa erasmus-rytmissä.

Ja jotta blogin jälleen päivitys ei etenisi liian nopeasti niin tietysti uuden lukukauden tutustumisbileet heti seuraavalla viikolla. Uusia Erasmus vaihtareita aivan mahdottoman suuri joukko. No, eihän siinä auta kuin alkaa taas tutustumaan uusiin mukaviin ihmisiin ympäripalloa. :)

Tiimi työllä saavi tyhjäks (oli varmaan halvinta viiniä mitä maasta löytyy...;).

No, tulihan sitä sunnuntaina oikein ahkeroitua ensimmäisen (ja varmaan viimeisen) kerran kämppä putipuhtaaks. Lattiasta melkein näkee kuvansa nyt. Kyllä wc:n puhistus aineella saakin yllättävän kiiltävän parketin...

Ukraina

2006-02-27T21:28:00.000+02:00

30 tuntia oli ilmoitettu matkan optimikestoaika, 27 tuntiin kyl jäi. Uskomatonta kuinka junat voi olla tääl 3 tuntii etuajassa! Positiivinen alku heti tälle Ukrainan valloitukselle. Tais 24 tuntia tost matkasta mennä loppupeleis höyhensaarilla. Kivuttomammalta tuntu ku Helsinki-Kuopio väli. Toisaalta sillo ei ookkaa makuuvaunua...

Ukrainan rajalla heräsin hirveeseen kilkutukseen ja kolinaan. Sit muistin jonkun kertoneen aikasemmin et raidekoko on eri tääl näin idässä jo. Siinä ne sitte kilkutteli sopivammat rullat vaunujen alle.

Kiovan rautatieaseman rinnalla moni katollinen kappelikin kalpenee koossa ja kauneudessa.

Ensi töikseni Kiovassa etsin suuremman hotellin josta sain kaupungin kartan. Sieltä etsimään internetkahvilaa, jotta näkis kaupungin hostelli tarjonnan. Lonely Planet ei antanu täl kertaa apaua vaan väitti ettei kaupungissa oo hostellia...sitähän en usko ennen ku itte näen. Opin et täälpäin internetti löytyy myös jokaisesta postikonttorista joita onkin kiitettävän tiheässä.

Hostelli löytyi niinkuin epäilinkin internetistä (itse asiassa kaksi). Samalla vilkaisin sähköpostit ja kauan odotettu meili japanista oli saapunut. Minut oli valittu (epävirallisesti vielä tällä hetkellä) Tokyo Techiin kahden vuoden Masters-ohjelmaan. Näyttää siis siltä, että seikkailuni saavat vielä kahden vuoden jatkopestin, tällä kertaa hiukan idempää. :D :D "JESSS, JEESSS, JEEEESSS!"...ups..ja sain kaikkien muiden surffaajien jakamattoman huomion tuossa pienessä postin sivukonttorissa.

Hyvän uutisen euforistisessa tilassa astelin postista pihalle ja nappasin ensimmäisen taksin minkä näin. Heh, tääl päin ei oo ilmeisesti tapana käyttää mittareita...hankalahan niit oiski ku ei semmosta kapinetta ees kuulu auton varustukseen. Hostelli löyty ilman ongelmii ja taksikuskiki oli paljo säädyllisempi hinnan suhteen ku kanssaveljet naapurimaassa.

Englantilainen kämppikseni, Marcus, jonka herätin yöunilta (klo.13.30;).

Marcus olikin jo pyörinyt ympäri Kiovan katuja viikon verran, joten hänen opastuksellaan lähdettiin etsimään purtavaa. Marcus tunsikin jo niin hyvin paikat etten tarvinnut karttaa juuri lainkaan koko reissun aikana. Pyörittiin brunssin jälkeen ympäri keskustaa ja käytiin ajelemassa metrolla asemalle jossa oli maailman pisimmät liukuportaat. Noustiin portaat ylös ja sit alas. Täytyy myöntää et oli muute hiukkasen pitkät...hiki saattas tulla jos joutus kävelee ne ylös.

Normi mittaiset liukuportaat tääl päin. Pisimmät oli ainakin neljä kertaa näiden mittaset...

Kiovan keskusta.

Ja sama toiseen suuntaan.

Kiova on todella jännä kaupunki. Se pommitettiin toisessa maailmansodassa todella raunioiks. Sillo kaupungin isät päätti et tuho ei tule toistumaan ja nyt täällä on kuin kaksi päällekkäistä kaupunkia, maanpäällinen ja maanalainen. Yläpuolen kupollit ovat keskustorin alaisen suuren ostoskeskuksen kattokupolleja. Suojateitä ei juuri ihan ytimessä ole vaan kaikki jalankulku menee teiden ali, muodostaen näin aivan toisen maailman katutason alle. Siellä vietetään aikaa hörppien olutta, käydään kauppaa ja tavataan kavereita vaikka ei sataisi vettä (ainakin näin talvella). Marcus kertoi kuinka näissä tunneleissa on viikonloppuisin livebändejä soittamassa ja populaa niin et hirvee höyrypilvi vaan kohoaa sisäänkäynneiltä. Metrot kulkee aivan julmetun syvällä maanalla.

Maanalaista Kiovaa päivisin.

Maanalaista Kiovaa iltaisin/öisin.

Tiistaina (14.02.06) oli ohjelmassa vierailu Tzernobyl-museossa. Oli aika hiljaseks vetävä paikka ku siitä on tehty vähän niiku samalla muistomerkki (vai miten se nyt sanotaan) kaikille katastrofin seurauksena menehtyneille. Lukemattomia kasvoja; lapsia, aikuisia, mummoja, vaareja, sotilaita, poliiseja, palomiehiä... Järkyttävän vanhalla kalustolla pelastustöitä tehtiin paikalla aikoinaan. Hätkähdyttävin näky oli ehkä lasivitriinissä ollut kahdeksan jalkainen pikku porsas.

Pelastuskalustoa katastrofin ajoilta.

Suoja-asut mallia kumi. Taustalla, seinällä lukemattomia kasvoja aseteltuna reaktorisauvoja kuvaavien taulujen mallisiksi tauluiksi.

Hostellin naapuri kuppila omistajineen (huomaa kuivatut kalat tiskillä;).

Koti 25 tuntisen junareissun Kiovasta Budapestiin ajan.

Keskiviiko aamuna (15.02.06) hyppäsin junaan ja seuraavana aamuna heräsinkin jo kotoisasta Budapestistä. Ei taaskaan edistyny Bucharestista ostamani uusi kirja kun jälleen meni suurin aika unten mailla... ;D

Budapestissä ensimmäisenä suuntasin kotia tyhjentää postilootan, jossa oottiki iloinen ylläri synttärikorttien muodossa. :) Siitä aamupala puurot naamariin ja koululle valkkaamaan kursseja kevätlukukaudeksi. Sopivasti sattui torstaista tulemaan vapaa päivä. Huomenna siis vasta oikeasti opintojen kimppuun. Mitäs tässä vitkuttelemaan tekeekin jo mieli hiukka oppia jotain insinöörimäistä välillä... ;P

Romania

2006-02-27T19:30:00.000+02:00

Enkös ollu siin yöllä jo hyppäämässä väärään junaan ku just tasan klo.24.00 ilmesty juna siihen asemalle ja luulin et ei tohon aikaan kumminkaan oo hirveetä trafiikkia. Olin jo käsi kahvassa kiinni ponnistamas sisään ku takaani eräs konduktööri kysäisi selvällä englannilla et mihinkäs mister on menossa. Huikkasin et Bucharestiin. "Väärä juna" kuului vastaus. "Mistä tiedät" kysyin. "Olen sen Bucharest junan konduktööri", samantien päästin irti kahvasta ja pomppasin alas. Juna lähti liikkeelle. Konduktööri selosti et Bucharestin juna on 10 min. myöhässä. Rupateltiin niitä näitä konduktöörin kanssa se kymmen minuuttinen.

Sillä hetkellä kun laskin pääni tyynyyn makuuvaunussa olin unten mailla. Ties kuinka monta kertaa mut herätettiin ja kysyttiin passia tai aseita ja huumeita. Passin myönsin omaavani jälkimmäisiä en, vaikka alkoi jo jossain vaiheessa tuntua siltä et tekis mieli ihan piruuttaan sanoo et joo molempia löytyy. Maltoin mieleni MONTA kertaa ja jatkoin uniani. Ei jaksanu pysyä hereillä kokoajan tarkastusten aikana, joten lopulta nukuin ovi auki, valot päällä ja passi kädessä.

Kuuden maissa torstai aamuna (09.02.06) konduktööri tuli herättää ja palautti matkalippuni kouraan. Hetken aattelin et tää pirun junahan liikkuu viel, et jatkan kyl uniani. Onnex en, ku juna jatkoi matkaa Moskovaan. Raahauduin haukottelemaan rahanvaihtopisteelle ja siitä McDonaldsille teelle suunnittelee mitäs tekis seuraavaks. Päätin lähtee kattoo Draculan linnaa (tai yhtä niistä, ku kaikki linnat Transylvaniassa väittää et ne on Draculan linnoja).

Pikkasen on muute asemalla tunkeilevia taksikuskeja tarjoamassa palveluitaan hyvä kun tuleevat melkein seuraks istuu aamuteelle ja varmana ei ymmärrä ku sanoo et "ei, en tarvitse taksia". Asemalla on myös vartijoita vähän väliä jotka kysyy lippua ja jos ei oo ni pitää ostaa heiltä joku lippu. Vissii karsitaan ylimääräsii assalla norkoilijoita. Onnex en heittäny lippuani menee. Paree säilyttääkki se koko tääl olo ajan (jos menee ostamaan lippua ni siinki in ovel vartijat kysymässä lippua...loogista).

Ensi näkymät Bucharestistä kun pyyhkäisin metrolla jonnekkin huitsin nevadaan assalta etsiessäni minibussiterminaalia.

Jänskä juttu miten kaikki on hirmu avuliaita kun kysyy tietä jonnekkin...myös vaikka heillä ei ois hajuakaan paikan sijainnista niin silti tulee itsevarmat ohjeet mihin suuntaan. Sinnikkäästi ku jaksoin kysellä ja tehdä melkoisen zikzak reitin Bucharestin lähiössä, niin löysin viimein minibussiterminaalin. Sieltä paikallisella kielellä "maxitaxi" Brassoviin. Oli kyl hulvatonta menoa vuoristoteillä (nyt tiedän mistä matkatoimiston virkailija varoitti suositellessaan junaa Brassoviin...;).

Todella hyvä ensi vaikutelma Brassovista ja Romaniasta yleensäkkin. Saavuttuamme perille ehdin astua ulos minibussista, heittää repun selkään ja kiertää minibussin toiselle puolelle pyytämään vaihtorahojani lipustani (ei kuulemma ollu sillo ku ostin lipun ja ei varmaan ois kuskia häirinny jos oisin unohtanu koko homman). Niin eikös ollu jo reisitaskuun yks taskuvaras jo sullomassa näppejään...hyvä, hyvä.

Brassovista oli keksittävä keino päästä Branniin, kylään missä Draculan linna sijaitsee. Saavuin Brassoviin 13.45. ja seuraava bussi Braniin 15.15 ja linna sulkeutuu 16.00. Matka kestää n. tunnin. Päädyin pimeään taksiin, jälleen kerran. 600 000 leitä ja kaveri lupas viedä linnan portille odottaa et käyn siellä ja tuoda takaisin, maksu jälkikäteen. Kaupat tuli. Hauska pappa oli kuskina entinen poliisi (jos olis ollu nuorempi kaveri ni ois voinu hiukka epäilys herätä et miks on "entinen" mut tää herra oli kyl varmasti jo eläke iässä) joka ei puhunut viittä sanaa enempää englantia. Viittoma- ja elekielellä kommunikoitiin melko sujuvasti. Auto oli TODELLA vanha joku skodan näkönen paikallis versio. Ei turvavöitä yms. ja kuskina vanha eläkeläispappa...nice, mihinkähän sitä tuli taas ittensä pistettyä...

Brannin linna. Hiukka liian valkonen mun kuvitelmaan synkästä Draculan gootti linnasta...

Jotain linnan tuntua sentään löyty sisältä.

Ei hullumpi makkari.

Ei siel linnassa jaksanu 40 min. pitempään pyörii. Ei ollu kyl sellanen ku oisin kuvitellu Draculan linnan olevan. No, saimpahan ostettua uuden pipon (kaikki vartija naiset linnassa koitti kaupata villakudoksiaan, oli villapaitaa, myssyjä, sukki ja vaikka mitä kaupan). Pipo tulikin tarpeeseen kun onnistuin hukkaamaan jo varapiponikin. Luotto kuskini oli odotti jo alhaalla kun saavuin alas linnasta. Lähdettiin takas kohti Brassovia. Matkalla kuski pysäytti auton ihan vaan et sain ottaa maisemista kuvia kun huomasi et yritin kuvata vauhdista. Todella mukava pappa.

Toinen Draculan linna matkan varrella.

Jylhät karpaatit.

Brassovista otin junan Bucharestiin. Olin jo tosi poikki kun juna illalla saapui Bucharestiin joten eikun taksilla hostellille (Elvis Hostel). 300 000 leitä 8 min. matkasta, kirosin kuskin alimpaan helvettiin ja sanoin et tänään ajelin aikasemmin päivällä 600 000 leillä kaks tuntii taksilla. Jännä miten sujuvasti englantia puhuvat kuskit muuttuu yllättäen englantia ymmärtämättömäks ku rupeet kinaa niitten kaa rahasta. Eihän se ollu ku ~8€, mut idea siit et et sua on kusetettu on se joka siin harmittaa eikä se raha. Niinku eräs sveitsiläinen kaveri hostellilla totes erittäin hyvin et täällä et ole taksissa asiakas vaan uhri. Hostellilla väänsin iltapalan eväistä ja tutustuin uusiin matkaajiin. Sovittiin parin ranskattaren ja saksalaisten kans et lauantaina lähdetään juhlii allekirjoittaneen synttäreitä jos oon selvinny "Danube Delta"-reissultani takas. Melko aikasiin painuin yöpuulle koska aamul juna Tulceaan lähtee klo. 6.55.

Aamuinen taksi hostellilta asemalle oli enää 110 000 leitä, vaikka lähtötaksa oli rukattu jo 40 000 ja pikkasen kiertolenkkiä (mut ei pahasti). Ehdin junaan ja 4 tuntia kului taas rattoisasti uppoutuneena Dan Brownin jännittävään tuotokseen. Tarkoituksenani oli ottaa lautta Tulceasta Sulinaan ja päästä näin näkemään "Danube Delta". 4 tunnin lauttaretki läpi Tonavan suistoalueen olisi ollut varmasti näkemisen arvoinen jopa näin talvella, mutta eikös ainoa jää kelpoinen Sulinaan menevä lautta ollut rikottu just edellisenä päivänä ajamalla se liian kovaa laituriin. Eli eikun takas Bucharestiin ja vaihteeks minibussilla.

Hyytävä Tonava Tulceassa.

Illalla Elvis Hostellilla päätin perjantai-illan kunniaksi lähteä katsomaan jotain live-bändii jos sellanen sattuu löytyy ja miksipä ei löytyisi tän kokoisesta kylästä. Respan tytöt oli avuliaita ja ettivät mulle rokkibändin (vaikka ei se kyl loppupeleis ollu ihan rokkibändi, vähä enempi niiku scootterin tyyppinen ratkaisu) ja näyttivät jopa kartasta missä kyseinen clubi sijaitsee.

Paikallinen bändi "Voltaj" Club A:lla.

Lauantai aamuna (11.02.06) suuntasin ensi töikseni rautatieasemalle hommaamaan lippua Kiovaan (kai se noin kirjotetaan suomex..?). Mut ei ollu koneet kunnossa lipputoimistolla. Käskivät tulla takas kuuden jälkeen. Aattelin mennä takas hostellille mut en keksiny kuinka ihmeessä sil bussilla pääsee takas, joten päätin tutustua kaupunkiin sit kävellen.

Kaveri löytäny lämpösen paikan koisii.

Turvallisuudessa on tosiaan näil uusil EU-kanditaateilla hiukka viel petraamista.

Löytyhän täältäki maisemia, vaikka aluks tuntu niin kolkolta betoniviidakolta koko kylä.

Romanian parlamentti, toiseks suurin rakennus maailmassa Pentagonin jälkeen. Vahingos löysin tänki mökin ja eksyin jopa sisään juuri kun olivat aloittamassa opastettua kierrosta. Odottivat vielä mut mukaan. :)

Ostoskeskuksia halkova katu...suurkaupungin tuntua.

Heti kuuden jälestä olin asemalla ostamassa lippua Kiovaan. Täl kertaa onnisti ja lähtö sunnuntai aamuna klo.6.37. Aikanen herätys siis tai sitten ei... Löysin tieni takaisin hostellille metroa ja sporaa käyttämällä ja hintaa kertyi kokonaiset 10 000 leitä. Päiväl oltiin jo tekstailtu uusien ystävieni kans et puol kasilta illalliselle. Kiireellä suihkuun ja ehdin just sillä viisarin lyömällä paikalle. Nautittiin kunnon illallinen Romanialaisessa ravintolassa jossa tarjoiltiin rakiaa talon puolesta heti kun istuit pöytään. Sieltä siirryttiin tutustumaan tarkemmin Bucharestin yöelämään. Ja samoil silmillä aamulla junaan nukkumaan...ei menny ees tiukalle, juna liikahti liikkeelle sillä hetkellä kun kaaduin punkkaani.

Florian, Nadèqe ja Kerstin maittavan illalisen kimpussa.

Mèlissa ja meikä toisel puolel pöytää samalla asialla.

Ryhmäpotretti myöhemmältä illalta.

Aivan hulvattoman hauska ilta(/yö/aamu) vietettiin Bucharestin yössä ja täytyy kyl myöntää et nää on kyl matkan parasta antia kun tapaa loistavan hyviä tyyppejä eripuolilta maapalloo. Päihittää sata nolla kaikki kirkot ja muut nähtävyydet!!

Veliko Tarnovo

2006-02-27T18:07:00.000+02:00

Kymmenen maissa oli bussi Veliko Tarnovossa tiistai (07.02.06) iltana. Taksilla taas hostellille ja sama vika ku Plodivissa, ei ollu nastoja renkais ja jäi viimenen mäki nousematta. No mikäs siin oli talsiessa viimeiset muutama satametriä jalkapatikassa raikkaassa pakkasilmassa hostellin naapurin kanssa, joka sattu tuleen siihen just ku kuski kyseli ohjeita hostellille.

Koputin hostellin oveen ja astuin sisään. Ei ristin sieluakaan respassa. Kiertelin läpi huhuillen ulkokautta mentävät yläkerran huoneet, ei ketään niissäkään. No eipä siin mitään, aloin laittaa iltapalaa eväistäni ja menin surfailee nettiin. Jonkun aikaa surffailtuani tulin siihen tulokseen et kaippa sieltä ei nyt oo ketään tulos ja siirryin valitsemaan huonetta yläkerrasta. Vilpoisan tuntuisia oli huoneet niinku tähänki asti hostelleissa, onnex on makuupussi matkassa. Valitsin alapunkan neljä kerrossänkyä sisältävästä huoneesta.

Huhuu...ei ristinsieluakaan mun lisäks.

Keskiviikko (08.02.06) aamuna heräsin kahdeksan maissa auringon paistaessaan suoraan huoneeseen. Kännykän lämpömittari huoneen pödällä näytti +10 celsiusta. Nopeasti vaatteet päälle ja siirtyminen alakertaan. Itse hostellin omistaja olikin puuhaamassa nyt alakerran yleistiloissa ja ihmetteli et heillä olikin asukki tänä yönä. Pahoitteli kovasti et ei ollu ketään ottamassa illa vastaan ja kiitteli omatoimisuuttani (respan tyttö oli lähtenyt vissii johonki bileisiin illalla). Ei suostunu ottamaan maksua yöstä vaikka koitin kyllä tarjota ja vakuuttaa et eihän täs mitään vahinkoa ole sattunut.Sain hostellin oman kartan Velikosta lainaan avuliaalta omistajalta ja vinkit missä kannattaa käydä ja mitä tehdä. Ulkona pakkasta -2 celsiusta mutta aurinko lämmittää jo kovasti.

Ensimmäisenä talsin toimistoon josta sain ostettua lipun yöjunaan Bucharestiin. Lähtö klo.24.00 jostain kylästä 7 km Velikosta. Siitä suuntasin aamupalalle ravintolaan. Maha täynnä paistattelin päivää ja talsin tämän pienen opiskelija kaupungin katuja eteenpäin. Jonkun aikaa tallustettua saavuin linnakkeen rauniolle jota varten olin tullut alunperin koko kylään. Pari tuntia vierähti pyöriessä ja ihmetellessä muinaisilla raunioilla.

Linnoituksen jälkeen suuntasin vielä Arbanassi nimiseen vuoristo kylään, joka sijaitsi Velikon yläpuolella. Aika turistimesta mut tähän aikaan vuodesta taisin olla ainut. Illalla surffailin sit netissä ja söin illallisen omistajan ja hänen vaimonsa seurana. Sain lähtiessä vielä lapun annettavaksi taksikuskille, jossa sanottiin määränpääni ja matkan hinta, 7 levaa.

Monumentti joen varrella.

Siellä se siintää kaikkien tääl Bulgariassa mainostama linnoitus.

Aivan uskomattoman hieno tunne kahlata koskemattomassa hangessa tällases ympäristössä.

Heh, nyt ei pääse ainakaan eksyy ku paikassa on vaan mun jälkii.

Linnan teloitus kivi.

On täst muurilta hiukka matkaa alas jos sattuu ottaan harha askeleen väärään suuntaan.

Ei oo turvallisuus mikään ykkös prioriteetti tääl idänsuunnalla. Täs on kyl yritystä kun on sentään jonkinlainen kaiteen tapainen viritelmä.

Veliko Tarnovo Arbanassista käsin katsottuna.

Varna

2006-02-27T18:00:00.000+02:00

Arvioitu matka-aika 6-7 tuntii. Pari tuntii paukahti yli ku seisottiin jossain tienvarressa melkoinen tovi. Eipä se häirinny ku "Angels and Demons"-kirja piti niin tiukasti otteessaan et hyvä ku maltto sillo puolen yön jälkeenkään nousta bussista ulos. Bussiasemakin oli tietty suljettu jo tohon aikaan eli ei halpojen huoneistojen tarjoajia enää paikalla. Otin sit taksin ja sain kuin sainkin selitettyä englantia puhumattomalle kuskille et halpa hotelli, 16 € kustansi yö "Color" hotellissa. Ei paha hinta ihan normi tason hotellihuoneesta (parisänky viel ;).

Aamupalaa ei kyl ollu hotellilla tarjota joten oli tyydyttävä omiin eväisiin. Onneks unkarilainen meetvursti on maustettu voimakkaasti paprikalla ni ei maistanu homeista leipää. Vikan leivän kohdalla vasta huomasin leivän alapinnan olevan valkoisessa karvapeitossa...roskiin siltä seisomalta. Ei voi muistaa et tääl päin maailmaa leivät oikeesti pilaantuu tupla ellei tripla nopeudella. Eikö ne tunne säilöntäaineita ollenkaan... ;)

Homeiselta aamupalalta suihkun kautta reppuseläs Varnan keskustaan ja turisti-infosta utelemaan ideoita kylän tutustumiseen. Taksikuskiks sattu matkalle kaveri jolla oli ravintola sanasto suomeks aika hyvin hallussa. "Vasikan sisäfileet" sun muut sanat sateli sielt ihan sujuvasti. Puhu se hiukka englantiakin. Kertoi, että talvisin tääl on lunta 2-3 päivää vuodessa. Meikäläisellä aika peikkomainen flaksi sattua just tolle ajanjaksolle tähän merenranta kaupunkiin.

Aivan pakko oli leikkii kameralla huoneen peilien kans... ;P

Godzillaan lounaalle.

Varnan argeologi museo on kuulemma koko maan ykkös kohde tolta saralta.

Kesällä vois tää aukio vakuuttaa hiukka paremmin...jotenki lumi ja eksoottiset viherkasvit ei oikein mene yhteen.

Ja yksi matkan kiintopisteistä jälleen saavutettu, Mustan meren rannikko.

Miten on sellanen kutina et täl kertaa jää uimatta..?

Mahtava pauhu kävi aalloilla rannassa, ihan ku ukkosella kotona.

Heh, nerokasta. Puisto lapsille rantaterassin pihalla ja taatusti kierrätys materiaalista kyhätty linna. :D

Illalla löyty Veliko Tarnovoon menevä bussi. Bulgarian osalta reissun loppu jo siis häämöttää. Velikon olisi tarkoitus olla viimeinen kaupunki Bulgariassa.

Plodiv

2006-02-27T16:36:00.000+02:00

Illaks ehti muuttua sunnuntai hyvinkin ennen kuin astuin ulos bussista Plodivissa. Viisarit näyttää kännykän kellossa jo puolta kaheksaa ja lunta tulee edelleen taivaan täydeltä. Hostellille otin taksin asemalta vaikka ois ollu karttakin hostellin mainoslapussa minkä sain Sofiasta lähtiessä. Eihän sellases pyrys tee mieli kartan kans haahuilla kyrillisiä katuja arpoen. Eipä päässy taksikaan katua ylös viimeisiä 200 metriä ku ei ollu nastat alla. Myöhemmin kuulinkin ettei tääl oo tapan mitään talvirenkaita käyttää vaan jos oikein pahat talvikelit on/jatkuu pitkään ni kaverit iskee ketjut renkaisiin.

Hostellilla tapasinkin jo tutun englesmannin, Simonin. Simon lähti kolme päivää ennen mua Sofiasta fillarilla sotkemaan kohti Plodivia. Bussilla huitaisin saman matkan kahdessa tunnissa. Oltiinki hostellin ainoot asukit, ellei lasketa paikallista nuorisoa joil oli bileet hostellilla (respan kavereita) ja yöpyivät sit tietty siel. Heh, omistaja oli juuri sopivasti matkoilla...

Maanantai päivän kiertelinkin sitte vanhassa kaupungissa (hostelliki oli kätevästi siel). Lunta tuli viel lisää koko aamupäivän eli sai tarpoa aluks ihan kunnon hanges kotoisan tuntuisen lumipyryn kanssa. Käytin sitten suurimman osan ajastani kierrellen taidegalleriat läpi vanhasta kaupungista. Ilta päivällä (15.30) olikin aika pompata taas bussiin ja suunnata Mustan meren rannannalle Varnaan.

Simon ja hostellin kissa.

Oli sitte tullu koko yön lunta ja pärräkin jääny niille sijoilleen. Epäilinki vähän illalla ekan kerran ohikulkiessani tosta pyörästä et niinköhän selviää tällä kelillä kotia.

Vanhaa vanhaa kaupunkia.

Uutta vanhaa kaupunkia.

Jälleen yksi roomalaisilta jääny amfiteatteri, joka on muute edelleen käytössä kesäisin.

Nonii, minikasvihuoneita puistossa...

Kävelykatukin saatu jo (osittain) putsattua lumesta.

Ai miten niin taulut pitäis aina ripustaa muka seinälle..?!

Sofia osa 2

2006-02-27T12:14:00.000+02:00

Lauantai sunnuntai välisenä yönä olikin alkanut lumipyry joko jatkui koko sunnuntai päivän. Tarkoituksena oli käyttää sunnuntai päivä Sofiaan tutustumiseen mut eihän sellases hirvees lumisatees tehny mieli olla ulkona...kylmäkin siellä jo tuli. Käytin sitten sunnuntai päivän tutustumalla kaupungin museo tarjontaan. Illalla olikin aika jatkaa matkaa kohteena Plodiv, Sofian jälkeen seuraavaksi suurin kaupunki Bulgariassa neljän tunnin bussimatkan päässä.

Hiukka tehottoman tuntuista tää paikallinen katujen hoita näin talvises sääs. Kun on mummot päässy kadun päästäpäähän luutineen, onkin aika alkaa lakaisu alusta tällases lumipyrys...

EU lähenee päiväpäivältä.

Kansallisen taidemuseon antia.

Aivan hervoton fossiili kotilosta. Minkähänlainen elukka on aikanaan popsinu ton kokosia etanoita naamariin..?!

Ei hullumpi paikka majoittua matkailuvaunulla...ehkä hiukka meluisa mut keskeinen sijainti (taustalla oleva keltainen rakennus on kansallismuseo).

Niinköhä pitää grilli lämpimänä kananpojat tällä säällä..?

Rila

2006-02-27T10:33:00.000+02:00

Torstaille suunnitelemani reissu Rilan luostariin (taas yks Unescon suojelukohde) siirtyi jostain kumman syystä perjantaille (03.01.06). Aamul piti jo ajoissa olla liikentees et ehti Rilan kylään menevään bussiin ja sieltä toinen bussi itse luostarille. Tarkoituksena oli yöpyä luostarissa paikallisten ja muiden reppureissaajien varoitteluista huolimatta (kuulemma kylmää ja kolkkoa näin talvisin), joten rinkka seläs hyppäsin aamutuimaan ratikkaan.

Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun yksi lipuntarkastaja sanoi jotain mut nousi samalla pois ratikasta. Mut eikös muutaman pysäkin päästä tullu uus parvi tarkastajia kyytiin ja maksu hommiks meni. Tarkastusmaksu plus uus lippu yhteensä 5 levaa (2,5€). Ei tääl ryöstetä noil tarkastusmaksuilla vaikka hinta olikin kymmenkertainen verrattuna normi lipun hintaan. Mut eihän mul ollu normaaliin tapaani aikaa siin aamul ostaa niit lippui kioskilta (myöhemmin kuulin kyl et lippuja saa myös kuskilta).

Rilan luostari sijaitsee n. 120 km Sofiasta ilmansuuntaan jota en nyt satu muistamaan. Kuulemma Bulgarian kaunein ja vierailluin luostari. No mikäs siin pitää käydä itteki vilkasemassa ku keran tääl ollaan. Ja eipä oo ennen tullu viel yövyttyä luostarissa. Bussilla Sofiasta 2,5 tuntii rilan kylään ja sieltä 30-40 min. toinen bussi luostariin.

Rilan kylän bussiasema. Hauska oli arpoo et mihin bussiin mennä ku nimet on kyrillisillä aakkosilla. Onneks englantia puhumattomat kuskit oletti kuiteski kaikkien turistien menevän luostarille, joten eivät ottaneet kyytiin vääriin busseihin vaikka yritin. :)

Näkymä luostarin pääportista astuttaessa sisään. Luostari on umpinainen "linnoitus" varustettuna kahdella sisäänkäynnillä.

Pitkiä käytäviä ja huoneita niiden varrella riitti 4-5 kerroksessa.

Kahdenhengen huone luostarissa. Ja muka kylmä, pah! Kaks vesipatterii huonees joista väänsin termostaatit täysille heti ensi töikseni kun astuin sisään. Lämpimin huone oli nukkua koko tähän astisesta matkasta. Ei ollu makuupussil paljo käyttöö, hiki oli pelkällä huovallaki. Sängyt oli vanhanajan metalliverkko hetekoita...koitin vastustaa kiusasta alkaa pomppii niis ku ne jousti niin kivasti...

Ja lisää luostaria.

Keskiaikainen vartiotorni.

Saatuani repun luostariin ja haukattuani siin hiukka palasta aattelin lähtee hiukka tutustumaan ympäröivään vuoristoon. Jossain muutaman kilometrin päässä luostarista pitäisi olla luola jossa luostarin perustaja yyber-munkki Rila on aikoinaan asustanut. Paikallisen legendan mukaan pääsee synneistään eroon jos kiipeää luolan läpi. Syntejä joista nyt haluis eroon ei äkkiseltään juolahtanu mieleen mut kiipeily kuulosti mielenkiintoiselta haasteelta.

Eihän sitä luolaa löytynyt mut tulipahan muutaman tunnin patikka reissu tehtyä melkoisen jyrkässä maastossa. Huomenna on kuitenkin uusi päivä ja mahdollisuus etsiä tämä kiipeily luola. Innostuin seuraamaan jonkun elukan jälkiä vuoren rinteellä niin, et lopuks tuli jo hiukka kiire takas alas ettei pimeä yllätä. Vaikeehan tollases rintees olis kyl eksyy ku on vaan kaks suuntaa ylös tai alas. Alas menokin sujui paljo nopsemmin ku ei tarvinnu kiemurrella lenkkejä rinteessä edetäkseen vaan laski lumikohdissa sujona alas (oispa ollu minisukset messis...;).

Selvittyäni takaisin alas rinteeltä kävin illallisella läheisen hotellin ravintolassa ja ehdin juuria ja juuri sisään luostariin kun vartijat olivat sulkemassa portteja klo.18.30. Eipä muistukkaan äkkiseltään et ois ollu perjantai iltana kotosalla valmiina yöpuulle tähän aikaan. Kylläpä lämpöisessä huoneessa nukuttikin hyvin pitkälle aamuun saakka.

Heti luosterin takaa löytyi polku jota oli tietty pakko seurata.

Kyl nää vuoristo maisemat on niin kivoja.

Heh, kaikkee jännää sitä luonnosta löytyy.

Ei vissii etsimäni luola. Mitähän tuolta löytys jos ryömis sisään?

En päässy sellaseen kohtaan rinteellä et ois saanu luostarista kokonaiskuvan mut siinäpä hyvä yritys johon sain edes puolet luostarista.

Vuoristo puron uomaa pitkin oli helpoin löytää takas kun tiesin puron menevän aivan luostarin vierest. Enkä onnistunu ku kerran uittamaan kenkäni purossa vaikka kokoajan piti pomppia ku aropupu eri puolille puroa päästäkseeen eteenpäin.

Nukuttuani pisimmät yöunet tällä reissulla heräsin levänneenä lämpöisestä huoneestani. Olin vissii ainoa asukki munkkien ja vartioiden lisäks koko luostarissa viime yönä. Aamupala omista eväistä naamariin ja sit tustumaan itse luostariin tarkemmin ja sit etsimään se kiipeilyluola.

Vanhasta keittiöstä löyty kyl sen kokonen pata ettei paljo tarvii mulliakaan pilkkoo ku saa sen jo mahtumaan pataan.

Kuuluisin risti luostarista jota joku munkki oli kaivertanu vuosia ja tullu lopulta sokeeks sen takia (oisko ollu jotain niiku 12 vuotta ja satoja hahmoja kaiverrettu siihen samasta puusta).

Eihän siel luostaris jaksanu puolta tuntii kauemmin pyörii ku olin jo taas ihailemassa vuoristomaisemia raikkaassa ilmassa. Vieläkään ei saanu ihan kokonaiskuvaa luostarista täält ylhäältä.

Kyllä oli jo jalat hapoilla täs vaiheessa jyrkän rinteen kapuamisesta.

Jalkoja lepuutellessa sai lepuutella mieltä näis maisemis.

Löytyhän se luola vihdoin ku perinatamattomasti jatkoin vaan eteenpäin. Oli tänne kyl matkaa sen verran et meinas jo usko loppuu kesken et se vois löytyy tän päivän aikaan.

Siinäpä luolan ahtain kohta ja suunta 90 astetta merenpintaan nähden.

Ja onnistuneesti takas päivän valos ilman synnin häivääkään.

Paluu reissu tulikin talsittua toista reittiä takas luostarille. Oli niin jäinen polku mitä seurasin et oli kuljettava polun vierellä lumihangessa ettei olisi toistuvasti heitelly tyylipuhtaita ukemeja taaksepäin. Kerran oli jo ihan tarpeeks tällasel kivisellä vuoristopolulla.

Kaverilla oli sit talo rakennettu kiinni kallioon ja sisään käynti oli oikeesti luola tos kallios. Oli siihen luolan sisäänkäyntiin laudoista kyhätty joku oven tyyppinen ratkaisu ja muutenkin tilkitty sitä laudoilla ym. umpeen...voi talvella kyl käydä silti melkonen vinkka mökissä.

Mitähän nyt täytyy varoa..?

Klo.14.37 olin valmiina rinkan kans oottelemassa bussia jonka pitäis kolmelta mennä suoraan Sofiaan. Eipä bussia näkyny eikä kuulunu. Kuulin sit myöhemmin et kyseinen bussi kulkee vain kesäisin. Mutta eipä hätää viideltä lähtee bussi Dubnitsaan josta pääsee sitten bussilla Sofiaan.

Oli loppupeleis ihan hauska ettei Sofiaan mennykkään bussia kun tapasin sit siinä bussia ootellessa muitakin reppumatkaajia jotka oli tuulu vaan päiväks luostarille ja lähdös kans samal bussil takas. Kolme kaverusta oli tullu Etelä-Afrikasta saakka töihin mutamaks kuukaudeks Bulgariaan. Itävaltalainen jamppa oli erasmusvaihdossa Sofiassa ja oli luostarilla italialaisen tyttöystävänsä kans. Jenkeistä oli kotomaassaan vierailulla (ekaa kertaa vuoden 1992 jälkeen) juuri tohtoriksi valmistunut biokemisti.

Sofia

2006-02-23T16:42:00.000+02:00

Keskiviikko avautui meille Sofian pilvettömänä iltapäivänä. Kello näyttää yksi ja tahtoo ruokaa. US dollareita levoiksi ja lähimpään ravintolan näköiseen sovellukseen. Tarjoilija ei puhunu sanakaan englantia ja listat oli kirjotettu kyrillisillä aakkosilla. Tästä se lähtee, seikkailu maailmassa missä ei pysty ymmärtämään sanakaan kirjoitetusta informaatiosta.

Lihaa ei tullut vaikka piirrettiin paperille lehmän, pihvin ja jopa hampurilaisen kuva...Oli siis tyytyminen teehen ja ranskalaisiin. Sanottiinkohan me vahingossa jotain väärin ku se tarjoilija muutenki muuttu hiukan tylyksi.

Viestitettiin muulle joukolle et voimakaksikko on saapunut kylään. Saatiin vastauksena hostellin nimi. Olivat lähteneet päiväreissulle Rilan luostariin, palaavat illalla viiden maissa hostellille. Etsittiin hostelli Lonely Planetista ja iloiseksi yllätykseksi siellä sanottiin että heillä on noutopalvelu asemalta. Kilautus hostelliin kolikkopuhelimesta (kännykät toimii jostain syystä aika heikosti tääl päin maailmaa) ja 5 minuutissa oli itse omistaja maasturillaan aseman edessä.

Sofian rautatieasema muistuttaa jotenki Roskildeä...

Päihittäisköhän nää kioskit suomes normi nakkikioskit?

Kuten kuvasta näkyy köhässä maassa ollaan...pitäisköhän tää nyt tulkita et tää on tosi turvallinen paikka..?

Kommunistipuolueen ylpeys.

Vahdin vaihto jäi näkemättä mut otetaan ny silti yks kuva.

Ihme valvonta torneja joissakin risteyksissä. Pystyyköhän toi kaveri tuolt tornista käsin ohjailee liikennevaloja.

Kaunis hattu, tehty kissasta :(

Jäätelön kierrätys pönttö..?

Onko kaupunki puolillaan piileksiviä kääpiöitä joille on omat kioskit? Yhteenkään kääpiöön ei törmätty koko kylässä ekana iltana.

Vika ilta ennen kuin matkaseurue hajoaa uudestaan, meikä jää ja muut lähtee takas Budapestiin. Ulkomarkkinoilla käynnin ja kaupungilla eksymisen jälkeen (kartat kirjotettu normi aakkosil ja kyltit kaduil kyrillisillä) voimakaksikkomme päätti ottaa ilon irti viimeisestä yhteisestä illastamme (Camiel ehtii lähteä takas Amsterdamiin ennen allekirjoittaneen paluuta Budapestiin). Näin tapahtui. ;)

Voiko automaatin ryöstää omalla kortillaan?

Siinäpä yksi kummallisimmista paikoista missä olen eläessäni käynyt.

Suosittelen ehdottomasti vierailua Suklaamestassa jos eksytte Sofian suuntaan. Älkää kysykö missä se sijaitsee, itsekkin eksyttiin (jälleen) pienessä ja vahingossa löydettiin tämä taiteen ja kulttuurin kehto. Omistajana nelikymppinen kommunisti palvelijoinaan (tai armeijanaan) nuorien taideopiskelija tyttöjen joukko. :D

Rakia. Paikallinen kotipolttoinen ylpeyden aihe. Viimeinen kuva illasta kamerassa sekä korvien välissä.

Bussireissu läpi puolen Balkanin

2006-02-23T14:43:00.000+02:00

Puol ysin maissa starttas bussi sitten Tiranasta takas kohti Tetovaa. Kuten tullessakin, jatkoyhteyksistä ei mitään hajua. Lopullisena määränpäänä Sofia, kyl sillä tiedolla jo pitäis selvitä aika pitkälle....

Tetovasta ei menny bussia Skopjeviin ennen ku pari tuntii myöhemmin ku mitä me sinne saavuttiin. Kuultiin et Skopjevista ois lähössä klo.6.30 bussi Sofiaan. Eiku taksi alle ja tunnin reissu Skopjeviin, sovittiin kiintee hinta 5 USD per lärvi. Meitä oli siin taksissa kolme veikkoa. Mun ja Camielin lisäks Harrison, Libyalainen jalkapalloilija.

Hauska kaveri se Harrison. Libyan passissa on kirjattuna myös ammatti. Kaverilla luki siin "jalkapalloilija". Harrison oli pelannut Albanian liigassa mut päättäny sit lähtee ku kohtelu ei ollu oikein homman arvosta (palkkoja jääny maksamatta ja muutenki tummaa kaveria vähän katottu kieroon yms.). No nyt se tuli sit samal bussilla Makedoniaan koittamaan onneaan. Sieltä se oli sit aatellu löytää uuden joukkueen pelata.

Skopjevissa ku saatiin tarpeeks paikallista valuuttaa kaiveltua taskuista ja nostettua automaatista ni tiskillä täti sanoo et ei voi myydä lippuja siihen 6.30 bussiin. Siis täh, eikai se nyt voi olla täys tähän aikaan vuorokaudesta..? No ei, vaan edellisenäkään päivänä ei ollu bussia kuulunu ollenkaan. Kuski ei ollu kuulemma ilmaantunu ollenkaan paikalle. Shit Happens.

Käytiin näyttää Harrisonille hostelli et pääs kaveri koisii. Tultiin takas asemalle ihmettelee et mitäs hittoo me sit tehään. Matka menny aikataulullisesti täydellisesti tähän saakka. Just oltiin jo lähössä ettii syötävää, eikai täs auta muukaan ku kellokin repii jo 6.27. Joku paukutti ikkunoita meidän takana. Tiskin neiti siel tako koppinsa lasiseinää ja viitto meitä luokseen. Bussi oli just saapunu ja lähtee nyt. Rahat tiskiin ja pää kolmantena jalkana reunimmaiselle laiturille kamoja raahaten.

Ehittiin just. Ja eiku eväiden syönnin jälkeen taas untapalloon. Klo.13.00 astuttiin ulos Sofian rautatie aseman edessä. 19 tunnin bussi (okei 1h taksilla) reissu takana ja nälkähän täs alkaa jo hiipii tajuntaan.

Pimellä taas matkaan.

Ryhmäpotretti taas uusien tuttujen kans.

Niinköhän löytyy tarpeeks kuvallista paperia...

Tältä näyttää kuskin, joka päättää itse työpäivänsä, ajopeli. :D

Durres

2006-02-23T13:46:00.000+02:00

Tiistaina (31.01.06) olikin aika suunnata rannikon hietikoille. Aamulla veirailtiin vielä museossa kun se sattu nyt olemaan siinä meidän hotellia vastapäätä. Sen jälkeen reput selkään ja nokat kohti Durresia.

Durres on lähin ja suurin(?) rannikkokaupunki Tiranasta katsottuna. Rannikollahan oli päästävä käymään ja tämän lisäksi kaupungista löytyi roomanvaltakunnan raunioita pällisteltäväksi. Aika oli hiukka kortilla kun maleksittiin aamupäivä vielä Tiranassa rauhalliseen tahtiin. Tääl otettiin sit taksi jolla huristeltiin ympäri raunioita ja muita nähtävyyksiä kuskin seuratessa aina mukana ja hommatessa meille millo mistäkin jonkun esittelemään nähtävyyksiä englanniks... :)

Hauskanpitoa Durresissa.

Mikäs siel oli päivää paistatellessa.

Ei se nii justiinsa oo jos ei meinaa mahtua...lisää vaan kaasua ni liikahtaa.

Ei oo ennen kyl tullu nähtyä liikkuvaa bensa-asemaa.

Yksi matkan tehtävistä suoritettu, Adrian meri siintää edessä.

Sama pikku vika näis teissä täälpäin ku Tiranassaki.

"Sieni" bunkkeri.

Kommunistiajan diktaattori oli aivan paranoidi Albaanian miehityksen suhteen ja nukkuakseen yönsä rauhassa täytti rannikot noilla betonisienillä. Tyyppi oli aikoinaan pistäny arkkitehdin suunnittelemaan bunkkerin, joka kestää panssarivaunun hyökkäyksen. Varmiistaakseen kunnollisen työpanoksen valtion arkkitehdiltä, oli arkkitehdin mentävä itse ensimmäiseen suunnittelemaansa bunkkeriin kun sen kestävyys testattiin panssarivaunun tykillä. Selvis kaveri sit hengissä vaikka on saattanu hiukka jännittää kököttäessä siel sisällä ittekseen...

Mikähän on tän pumpun funktia..? Nurmikon kastelu...

Niinkuin niin moneen paikkaan muuallekkin, niin myös tänne ehtivät roomalaiset jättää raunionsa.

Roomalainen amfiteatteri.

Olisipa tällainen maisema nenän edessä päivittäin...

Ja ennen kuin jätettiin Durres taakse oli pulahdettava mereen kun kerran tänne asti tultu.

Auringonlaskiessa hypättiin jälleen bussiin ja takas Tiranaan. Sieltä etsittiin ensi töiksemme bussi jolla päästäisiin illalla Makedoniaan. Pari tuntii oli bussin lähtöön joten suunnattiin viel kerran kebabille täyttämään massut ennen lähtöö.

Paluu arkeen

2006-02-22T15:32:00.000+02:00

Jepjep, eli paluu arkeen on alkanut, joten pistetään vähän normi kuulumisia tähän väliin ku toi reissuosion päivytys ottaa hiukka näköjään aikaa.

Luennot alkoi siis taas pyörii normaaliin malliin. Keväälle ois ohjelmistossa neljä luento kurssii (matikkaa, fysikaalistakemiaa, materiaalitekniikkaa ja elektroniikkaa). Ja jottei aika kävisi pitkäks noin "vähällä" luento määrällä niin suorittettavana ois pari kurssia itseopiskeluna fysiikan saralta. Aika paha on kyl kvanttifyssan kurssi jonka tentti jäi roikkuu viime lukukaudelta tänne. Nyt se on tehtävä suullisesti ja deadlinen puuttuminen on huonompi homma mulle. Sano proffa vaan et tuu takas ku oot valmistautunu tenttiin kun kyselin päivämäärää.

On toi fysikaalisenkemman kurssikin kyl aika killeri; 7 tuntii luentoi viikos ja joka viikko tentti (5 kysymystä) + 4 laskutenttii viel päälle (mihinkähän sitä tuli taas pää pistettyä...). Mut ihan hyvä ku torstai on kokonaan vapaa luennoist ja joka viikkoinen pubi-ilta on sattumoisin juuri keskiviikkoisin. ;)

Treeneihinki pääsee taas pitkästä aikaa. Koulun punttikselle ostin kortin eilen, oli kyl taas äärettömän arvokas. Joutu pulittaa 8 € vaivaisesta puolesta vuodesta. Maanantaina kävinki jo vetää kropan jumiin sit ihan kunnol potkutreeneis...ihan ihmeellisii lihaksii taas löytyy kropasta ku alkaa äkkiseltään sitä rääkkää. Tänään sit lisää, aika ottaa selvää onko sielt oikeesti tulos flunssa vai vuotaako nokka vaan kevään kunniaks.

Kevät saapuikin tänne Budapestiin ihan näin äkkiyllättäen sunnuntain tienoilla. Ensi merkkeinä kämppä alkoi lämmetä sunnuntain aikana ihan hillittömästi. Maanantaina pikkulintujan viserrys höystettynä lämpimällä auringonpaisteella tervehti ulos astuessa. Päivän aikana kävi hyvin selväksi et pitkist kalsareist saa luopua samantien ja pipo on vaihdettava lippikseen. Kuulemma hiukkasen on jo kevät ajois mut sehän passaa mainiosti. Erinomainen vuosi siis meneillään ku kesä jatkui normaalia pidempään ja nyt kevät tuli normaalia aikaisemmin.

Kiinalainen ruokakin taas maistuu ja kantaravintolaski oltiin ilmeisen tyytyväisii kanta-asiakkaan paluuseen. Kengät rupes hajoo jalkaan (kumma homma vaik suomalaiset laatukengät suoraan kiinasta), joten vein ne paikalliselle suutarille. Veloitti hommasta 1500 HUF:a (~6 €). Eli oli paljo halvemmat ku uudet kengät. Vaik kuulinki kyl just paikast jos kaikki kengät maksaa 2000 HUF. Ihan pitää kyl mielenkiinnosta käydä vilkasee toikin kenkäkauppa joku päivä...

Kevään kalenterikin tuli päiviteltyä kun ostelin eilissä päivänä lentolippui ympäri eurooppaa. Mut nyt naputtelee reissukertomuksii ja valkkaan kuvii ku on vielä valosaa. :D

Tirana

2006-02-18T14:57:00.000+02:00

Maanantaina (30.01.06) saavuimme Tiranaan, Albaanian pääkaupunkiin aikalailla tarkasti ottaen klo.04.00. Mikäs siinä, haukotellen lähdettiin talssii reput selässä kohti lähimpää hotellia. Oli hiukka tyyris (120€/yö), joten kysyttiin edullisempaa hotellia ja eikös respan kiltti setä ohjannut meidät kadun toisella puolella seisovaa hotellia kohti. Sieltä saatiin huoneet suhkot edullisesti, 50€/yö, eli 25€ per nuppi. Ei paha jos aattelee et hostellit on siin parinkympin tienoilla ollu tähän saakka.

Ainoa hankaluus oli vaan et sisäänkirjautuminen olisi vasta klo.12.00, mut hetki neuvoteltua tultiin respan kanssa siihen tulokseen et voidaan tulla jo heti kuuden jälestä (sit onnistuu meidän kirjaaminen sisään seuraavalle vuorokaudelle). Jätettiin reput hotellin pikku ravintolan takahuoneeseen ja respan kaveri lupas kertoo neidille joka on aamuvuorossa et me ollaan tulos sit joskus kuuden jälestä. Sitäpä sitten kiertelemään Tiranan keskustaan pariksi tunniksi.

Eipä ehditty ku muutama aske ottaa kun tajuttiin et seisotaan keskusaukiolla. Voi pojat, et me asutaan niin keskellä kaupunkia ku vaan voi...no okei, se kalliimpi hotelli ois ollu kakskyt metriä lähempänä. Talsittiin sit jonkun näköistä pääkatua eteenpäin niin pitkälle ku jaksettiin. Ihailtiin matkalla kunnostettuja valtion virastorakennuksia ja ihmeteltiin suurta määrää aseistettuja poliiseja ja sotilaista. Jokaista rakennusta kohden oli vähintään yksi aseistettu kaveri ja yhdellä tosi nuorella kaverilla oli ainoastaan pistooli. Se oli varmaan liian nuori kantamaan konetuliaseita niiku muut...

Kerran piti jopa vaihtaa kadun puolta kun alkoi pimeässä tuntua epäilyttävältä kun kymmenen hengen joukkio marssi kadun täydeltä meitä kohti. No, ne olikin vaan jonkun pressan palatsin vartijoita yöllisellä lenkillään. Ei ollu kyl särmät jonot sil joukolla, mut eikai se oo niin justiinsa tohon aikaan vuorokaudesta. Meidän lisäks yöllisiä liikkujia ei ollutkaan taksien ja sotilaiden/poliisien lisäksi muita lainkaan.

Ihmeteltiin katujen surkeaa kuntoa (se oli kyllä odotettavissakin Lonely Planetin mukaan), onnex ei olla autolla liikenteessä. Istuttiin syömään eväitä ulkoterassille palmujen katveeseen. Tajuttiin siin vilposilla metalli tuoleilla istues et jos tääl on terassit auki tammikuussa sit niiku päiväs aikaan (niinkuin vaikuttais), niin täällähän on oltava lämmin keli...heureka, nyt ollaan saavuttu kyl oikeeseen paikkaan.

Vähä vaille kuus lähettiin talsii takaspäin. Tohon aikaan kaupunki alkoi jo heräilemään, bussit toivat väkeä kokoajan lisää keskusaukiolle, muitakin autoja kun takseja alkoi ilmaantua katukuvaan, kaupunki alkoi täyttymään äänistä...yö näyttäisi siis olevan ohi. Etsittiin siin vielä avoin kahvila ja mentiin aamupalalle. Lopulta oltiin takas hotellilla vähä seiskan jälestä.

Yöllisiä virasto rakennuksia.

Seittemältä aamulla Tiranan keskusaukio.

Nukuttiin puol yhteentoista ja sit vaan pihalle tutustumaan tähän tuntemattomaan maahan ja kaupunkiin. Museot sun muut sellaset oli maanantaisin suljettuja joten albaanian historiaan tutustuminen jäi tiistaihin. Kierreltiin päivä ympäri Tiranaa jalkapelillä ja ihmettelemistä riitti jokapuolella.

Liikenne oli todellinen kaaos ja sitähän riitti. Autoja sukkuloi ristiin rastiin siellä täällä ilman mitään kaistoja ja ensimmäiset tien ylitykset (pääkadut aika leveän tuntusii) saivat adrenaliinin todella virtaamaan kehossa. Eihän siin muu auttanut kun ottaa paikallisista mallia ja hypätä vaan automeren sekaan ja tallustaa ihan pokkana (aluks kyl silmät puoliks kiinni oottaen et millo tömähtää) vaan läpi. Ihmeellistä kyllä kertaakaan ei päivän aikan auto edes hipaissut meitä kyllä se kaaos vaan toimi ihmeen kaupalla. Autot vaan väisti tai pysähty kun jalankulkioita sukkuloi ajoväylillä.

Kuva keskusaukiosta hotellimme ikkunasta.

Taas ollaan vuoriston ympäröimänä niiku melkein kaikkialla tähänkin saakka. Kyl täällä päin näitä vuoria näköjään riittää.

Tiet olivat tosiaan vähän vielä vaiheessa monessa kohti...

Poliiseillakin asianmukaiset pärrät paikallisille teille.

Kaveri ois ihan välttämättä halunnu antaa ilmasiks noita suklaa patukoita kun ihmeteltiin ohi kkulkiessa niiden nimee.

Kaikki ihmiset joiden kans oltiin tekemisissä oli tosi kivoja ja avuliaita. Kukaan ei koittanut kusettaa missään, niiku mones lämpimäs maas on tapana turisteja kohdella. Ei tääl ilmeisesti oltu oikeen viel turisteihin totuttu kun ainakin meidän parivaljakko keräs jakamattoman huomion jokapaikassa mihin mentiin. Kadulla kaikkien uteliaiden (=kaikkien) päät kääntyi aina seuraamaan meitä. Eikä täällä häpeillä tuijottaa. Paitsi naiset vaan vilkaisi aina nopeesti ja käänsi katseen nopeesti pois jos sattui katsomaan takas (liittyskö jotenki muslimikulttuuriin...toivottavasti ainakin;). Moni englantia puhuva kaduntallaaja tulikin kyselemään mitä ihmettä me tehdään täällä ja miks. No mitä siihen nyt sanoa, miksi ei?

Isänmaallista ja jopa patrioottista kansaa. Jälleen lippuja jokapuolella (Kosovon presidentin kuoleman johdosta) ja suklaa patukan lisäksi löydettiin "Tirana" merkkinen olut.

Rahanvaihto kadulla on tääl ihan yleistä puuhaa. Kurssikin oli ihan sama kun pankeissa. Pakkohan sitä oli kokeilla. :) Ihmetyttämään vaan jäi rahanvaihtajien suuri määrä kun ei tääl vissii hirveesti turisteja ainakaan pyöri nyt...

Putiikkeja jos sun minkälaisia...halvempi on ainakin tilavuokra täl kaverilla.

Paikalliset kännykkä markkinat. Pahvilootien päältä myytiin kaikkia merkkejä ja malleja lisävarusteineen. Alkuperäistä pakkausta on turha odottaa ja hyvällä tuurilla puhelin on vielä lämmin edellisen omistajan taskun jäljiltä...

Paikallinen puhelinkioski...onkohan linja varastettu viereisestä kirjastosta..?

Sujuvasti menee ilman kaistojakin.

Silmät vaan kiinni ja sekaan.

Kengät sai kiiltäväks auringona paisteessa.

Miksiköhän tää on köyhä maa jos osa ajelee tällasilla peleillä ja ei todellakaan ollu ainoa näillämain!

Mikähän tätäkin autoa vaivaa...

Puol kilsaa ulos keskustasta ja olet keskellä todellista ghettoa. Täälpäin ei tekis mieli liikkua pimeän aikaan.

Toivottavasti kaverit hallihtee kuorman sitomisen. Tääl on varmaan enemmän mersuja liikenteessä ku itse Saksassa. Ja nyt tiedän minne kaikki vanhat mersut häviää...niistä ei todellakaan tehdä säilykepurkkeja.

Niin tutun oloinen maisema täl reissulla.

Ikävä todistaa yöllä kuinka ihmisiä asuu kadulla. Tuonki nuotion ympärillä oli lapsia lämmittelemässä.

Ensimmäisen illan paikalliset "oppaamme" Eva ja Kela.

Tutustuttiin tyttöihin ekana iltana kun Karim (sveitsiläinen kaveri, joka ei ees itte tulle albaaniaan) antoi Evan numeron meille. Itte se oli saanu se tapaamaltaan albaani tytöltä Budapestissä viikkoa aiemmin. Pistettiin viestii Evalle ja tytöt lähti meille oppaiksi Tiranan yöelämään. Rauhallista oli noin maanantai iltana mut seura oli mukavaa. Naureskeltiin koko asialle kuinka meilläpäin (Keski-Euroopassa) pidetään Albaania kovinkin vaarallisena paikkana vaikkei kukaan vaarallisuudesta pelotteleva ole itse tääl edes käyny. Kela tiivisti Albaanian vaarallisuuden aika hyvin: "ainoo mitä asia mitä tääl tarvii pelätä on et ei tule raskaaks".

Miks me lähetään jo huomenna pois...

Makedonia

2006-02-18T14:47:00.000+02:00

Lauantai iltana (28.01.06) saavuttiin siis Skopjevin bussiasemalle. Sieltä eräs lipunmyyjä virkailija vei meidät kädestä pitäen lähimmälle hostellille (~1 km). Ilmeisesti hänellä oli hiukka joutoaikaa ja astetta joustavampi työ ku voi tollee vaan hylätä tiskisä ja lähtee huitelee ulos.

Vihdoin pääs ekaa kertaa täl reissulla suihkuun. Suihkun raikkaana suunnattiin syömään respan suosittelemaan ravintolaan. Eipä hinnat paikallisessa ravintolassa ollu päätähuimaavat (tai ehkä joo mut vastakkaisella efektillä...): pääruoka 1 €, litran pullo viiniä 2 € ja kaikki shotit 0,5-0,8 €. Eli suomeen verrattuna pelkällä aperatiivin hinnalla sai jo täydellisen illallisen aperatiiveistä jälkiruokiin... ;D

Illalliselta väsynyt matkaseurueemme suunnisti vielä tutustumaan paikalliseen yöelämään. Eikös tuolla reissulla katulasten joukkio onnistunut piirittäessään pöllimään mun Otto-pipon takin taskusta. Se oli sentään mun lämpimin hattu mikä mul on mukana. No kevättä kohti ollaan menos...kyl kävi mieles et minkähänlaiset pakkaset siel Ukrainassa aikanaan sit oottaa. Onneks oli vara pipo mukana. :)

Seuraava päivä pyörittiin ympäri Skopjea koko seurueen voimalla. Eksyttiin albaanien markkinoille (bazaarialue), osa vieraili moskeijassa (mulle riitti se yks Sarajevos, nehän on niiku kirkot ku yhen on nähny ni samanlaisiihan ne on sit loputki), kiivettiin kaupungin vanhaan kellotorniin (Karim puhu sujuvaa arabiaa, joten viereisen moskeijan hoitaja, tai mikä lie, vei meidät sinne ja esitteli kaupunkia ylhäältä käsin), tutustuttiin linnoituksen raunioihin ja päätettiin päivä illallisella vanhassa kaupungissa (tai mikä lie turisti alue ollu, ei tullu kiinnitettyy niin huomioo ku oli siin vaihees jo niin nälkä et näköö haittas).

Paikallinen turbotaksi.

Tonne torniin kavuttiin katselemaan Skopjea yläilmoista käsin.

Kuka haluu leikkii James Bondii ja liukua kellotabulista minareettiin..?

Huteran näköset oli raput ylös ja espanjalaiset olikin ihan paniikissa niit kavutessaan. Hyvä etteivät lynkanneet kun säikäytin heidät puisella ylätasanteella hyppäämällä tasajalkaa niin korkeelle ku pytyin ja tömähtämällä heidän selkien taakse niin et pölyt vaan pöllähti... ;D

Paikallinen eko-malli roskiksesta.

Yleinen tapa oli täälpäin polttaa roskia metallisis roskalootis. Harvempi tyhjennys väli tällä tyylillä ainaki saavutetaan.

Ostin markkinoilta kilon mandariineja...oli muute siemeniä varmaan 0,3 kg:a.

Lada taksi alkaa todella tuntua modernilta kulkupeliltä...

Tännekki eksyttiin ihan vahingos ilman karttaa.

Aika korkeet on tornit täs linnotukses. Kaiteet yms. aivan tuntematon käsite tääl päin.

Jotain tunnistettavaa jäljellä näissäkin raunioissa.

Liikennevalojen kytkinkoppi. Onkohan tarkotuksella jätetty auki et jos haluu päästä tien yli?

Hiukka asfaltti päässy jo kulumaan kävelyteiden puolella.

Julkistaliikennettä, jäi kyllä meiltä testaamatta kun jalan ehdittiin kaikkialle.

Vanhaa (tai mitä lie...) kaupunkia.

Rohkeimmat rokan syö ja muut astelee takavasemmalle. Seurueemme jakaantui kahtia yhdistyäkseen myöhemmin taas Sofiassa muutaman päivän kuluttua. Sankarimatkaajat Camiel ja Samuli jäivät odottamaan bussia Tetovaan, josta toivottavasti yhteys Tiranaan, Albaaniaan. Muut valitsivat vähemmän jännittävän vaihtoehdon ja suuntasivat jonkun järven rannalle Makedoniassa.

Seiskalta starttasi bussi Tetovaan, josta oltiin todella lähellä myöhästyä (kuningas idea aloittaa täys istunto 10 min. ennen bussin lähtöä). Tetovassa kuultiin, että Tiranaan menee bussi 1,5 tunnin päästä eli klo.21.30. Tavattiin bussis paikallinen opiskelija, joka kutsui meidät teelle hänen luokseen. Mikäs siinä, jätettiin matkatavarat bussiaseman takahuoneeseen ja suunnattiin Agimin luokse.

Siin vaihees ku kaveri selostaa ensin et Tetovassa 90% väestöstä (suurin osa asukkaista albaaneja/muslimeja) kantaa asetta mukanaan (kuulemma kahvilassa kaverit iskee pistoolin pöytään istuutuessaan niiku meillä päin lyödään kännykkä ja yökerhois aseet pitää jättää narikkaan...) ja ennen taksiin astumista pyytää meidän olla aivan hiiren hiljaa koko matkan (nousee kuulemma taksa aika rajusti jos puhuu englantia), ni vähemmästäkin hiipii taas ajatus, et mihinkähän sitä tuli taas ittensä saatettua. No, täl kertaa en ainakaan oo ittekseni.

Isäntämme opiskeli yksityisessä yliopistossa jotain talousjuttuja ja asui aivan uudessa talossa (jonkun näköinen asuntola kuiteski). Pikkasen rupes epäilyttää et niinköhän on kaverin isä vaan pääministerin autokuski (250€ kuukauspalkalla) ku pihas seiso uudehko BMW ja tarkemmin katottua ei vaatteetkaan ollu ihan halvimmasta päästä jannulla. Autoki seiso vaan ihan kadunvarressa ilman minkäänlaista vartiontia ja mä ku luulin et täälpäin autovarkaudet on aika yleisii...

No, rupateltiin kaverin kämpällä tovi ja hörpättiin mehut naamariin. Ennen paluuta asemalle Agim antoi viel pikku sightseen kierroksen BMW:llään. Nähtiin uudet koulurakennukset ja opittiin kuinka liikennevalot on täälläpäin vaan koristevaloja...tupla tarkistin et turvavyö on kiinni. Asemalle ja lopulta bussiin päästyämme molemmat huokaistiin helpotuksesta, et jopas oli kokemus Tetovassa. Matkaa Tiranaan n. 6,5 h.

Kosovo

2006-02-18T14:41:00.000+02:00

Klo. 22.00 (pe 27.01.06) noustiin natisevaan ja todella kylmään bussiin. Ihan kuin bussi olisi juuri haettu romuttamon pihalta vielä kerran tälle matkalle. Kuin luodakseen lisää tunnelmaa hämyisessä bussissa Camiel luki ääneen Lonely Planet-oppaasta millä nimellä sitä kutsutaan siellä: "buss ride from hell". Kääriydyimmä makuupusseihin väkinäisesti hekottaen ja ihmetellen miksi koko muu bussi tuijottaa herkeämättä meitä. Tuijotusta ei voinut olla huomaamatta, koska valloitettuamme takaosan bussista ja kaikkien päät oli kääntyneenä taaksepäin ketään ei näyttänyt kiinostavan edessä aukeava tie. Joku teki vielä terävän huomion et bussissa ei oo muuten yhtään nais matkustajaa meidän seurueen ulkopuolelta ja kaikki miehet ovat iältään 25-40 välissä. Nice.

Mitäs sitä murehtimaan tulevia, silmät vaan kiinni ja untapallloon. Arvioitu matka-aika Pristinaan 11 tuntia. Ensimmäinen herätys Bosnia-Serbia raja-asemalla yhden maissa yöllä. Uusi kokemus jälleen kun passit kerättiin nippuun ja ne lähti rajavartian kourassa ulos bussista...niinköhän nähdään enää noit passei. Bussissakin alkoi jo täs vaihees tarkenee, t-paita päällä hiki karpaloi otsalla.

Saatuamme passit takas bussi seisahtu rajan takana kahvilan eteen ja talsittiin muiden matkustajien perässä sisään. Jännä kahvila/ravintola ku pöydät oli täynnä keitettyjä munia, joita sai siit syödä ihan ilmatteeks hörppiessä kahviaan (tai balinkkaa)...tai ei niistä ainakaan pyydetty maksua. Täl pysähdyksellä uteliaat kanssa matkustajat alkoivat tehdä tuttavuutta, mutta vain kovin harva heistä puhui englantia ja nekin jotka osasivat, taitopivat vaan muutaman lauseen verran. Saksalla sen sijaan pärjäsi seurueemme saksankielentaitoiset (David, Camiel & Karim) erinomaisesti ja juttua riitti molemmin puolin.

Ensi kosketus Serbiaan.

Lähestytään Kosovoa auringon noustessa.

Serbian puolen rajavartioiden virka-auto?

Seuraavan kerran heräsinkin bussissa auringon noustessa ja pari nuorempaa kaveria kosovosta jotka oli siirtyny istuu lähemmäs kertoivat et aletaan lähestyy kohta rajaa. Toinen nuorukaisista olisi välttämättä halunnut vaihtaa mustan hupparini kahteen hänen paitaansa (keltanen ja punanen) mut en oikein innostunut ideasta. Hupparini oli ainoa vähän paksumpi (=lämmin) paitani reissussa...joten ei oo paree luopua siit.

Kosovon puoleisella rajalla udeltiin kovin tarkkaan matkamme syytä moneen kertaan. Tämä sai seurueessamma perhosia monen vatsaan, mihinkähän sitä ollaan nyt menos... Saatiin "transit"-laput passin väliin koska aioimme viipyä Kosovossa vain yhden päivän ja jatkaa illalla kohti Skopjea, Makedoniaan. Oli mun nimikin lappuun melkein oikein tavattu "mr. Resanen".

Tallusteltiin päivä Pristinan katuja oppaanamme toinen nuorukaisista bussista (kaverilla oli kans bussi lähdössä vasta illalla). Ensimmäisenä kaupungissa pisti silmiin UN- ja poliisiautojen suuri määrä. Molemmat eroittuivat hyvin siviiliautoista (suuria valkoisia maastureita) ja valehtelematta keskustan ruuhkajonoissa joka toinen auto oli valkoinen maasturi. Tämän lisäksi yksityisten vartijafirmojen autoja vilisi jokapuolella lukemattomia määriä. Oppaamme kertoikin asiasta kysyessämmä, että viikossa kaupunki olisi yhtä armageddonia ilman suurta määrää lainvalvojia.

Keskustassa kadulla oli paljon kojuja myymässä kirjoja, cd-&dvd-levyjä, vaatteita...aivan kuin Mustanmäentori vanhaan hyvään aikaan, paitsi levittäytyneenä vähän jokapuolelle. Kännyköitä myytiin pahvilootien päältä raikkaassa ulkoilmassa (ihan uusimmat mallit löyty kans). Dvd-leffat taisi kustantaa 1,5 €/levy. Eipä tullu kuitenkaa ostettua ku ei viittis raahata hirveesti kamaa mukana jo nyt ku reissukin vasta alkutekijöissään. Museot oli kaikki suljettu juuri (viikkoa aikaisemmin?) kuolleen presidentin takia. Juurikin samaisesta syystä kadut olivat täynnä (jokaisessa lamppupylväässä) Kosovon (=Albanian) lippuja. Myös jokaisen putikin ikkunasta löytyi kyseinen lippu. Taisi olla ihan suosittu kaveri. Nuoren näkönen oli ainaki kuvan perusteella.

Normaalin näköstä oli keskustaa ympäröivissä lähiöissä. Uudehkon näköisiä taloja ja yhtään ei näkynyt sodan jälkiä missään (ei luodin reikii ym. niinkuin Bosniassa). Pari luuranko rakennusta keskustassa mut nekään ei ollu pommitettujen näköisiä.

Kuten näkyy maisema vois olla lähiöstä ihan mistä päin läntistä maailmaa tahansa.

Suuren YK-rakennuksen sisäänkäynti keskustassa.

Kyltti näin keskellä kaupunkia havahduttaa hiukan et jaa, minkähän laisessa varustuksessa jengi tääl liikkuu meidän ympärillä.

Veskulla oma merkkivaate butiikki.

Sähkökatkot on tosiaan jokapäiväinen riesa, niimpä kaikilla yrittäjillä onkin oma aggregaatti kadulla. Kahvilla istuessa päästiin todistamaan tätäkin tapahtumaa. Mut eiku aggregaatti pyörii ja valot palaa ja musiikki soi taas.

Kojui löytyi keskustan kaduilta joka lähtöön.

Kaverilla liikkuva butiikki, lasivitriinit tavaran esittelyyn ja kaikki.

Uutta ja vanhaa.

Presidentti Clinttonkin jättänyt jälkensä maailmaan.

Ja vaimosta puhumattakaan.

Kosovon lippu.

Eipä tarvinnut kauaksi siirtyä Pristinasta kun kävi asutus harvemmaksi.

Viiden jälkeen startattiin kohti Skopjea. Bussi oli aika moderni ja matkalla näytetyt leffat uusia (mr. & ms. Smith ja Maailmojen sota, Tom Cruisen versio). Onneks tääl käytetään tekstitystä ni pysty kattoon leffat ihan hyvin (varsinki ku suurin osa matkasta seisottiin rajalla hervottomassa jonossa). Kakki käytti tona päivänä samaa rajanylitysasemaa ku tie toiselle oli poikki lumivyöryn takia, mistä aiheutu hiukka ruuhkaa.

Mostar

2006-02-18T14:27:00.000+02:00

Seuraavana aamuna (pe 27.01.06) pompattiin sit ylös kuuden jälestä. Aurinko oli taas vaivalloisesti vasta nousemas ku jäätävä ulkoilma iski naamalle. Kyl siinä piristy sen verran et jakso raahautua bussiasemalle. 2,5 h tajuttomana bussissa ja sit heräsinki Mostarista.

Mostar on pieni kaupunki Bosniassa, jossa sijaitsee kuuluisa silta (en ollu kyl kuullu mitään ennen tänne tuloo;). Eli päätettiin tehdä päiväretki pikkukylään katsomaan jotain ihmeen siltaa. No eipä siinä mitään, hienohan oli kylä ja silta.

Itseasiassa huomattiin et historiallinen "Old Bridge" on Unescon suojelukohde. Silta yhdistää kaupungin muslimi- ja kristitynpuolen yhteen. Tai siis yhdisti aikoinaan, nyt ne kai on jo aika sekaisin (ainaki näky olevan moskeijoita molemmil puolil). Sota-aikaan silta pommitettiin alas ihan vaan murtamaan kylän henkistäselkärankaa, sillä ei ollut mitään strategista merkitystä sodan kannalta. Kylän ylpeyden alas pommitus olikin kestänyt hetken kun silta ei ollut meinannut hajota ihan parilla paukulla.

Sillan uudelleen rakennus symboloi uuden ajan alkua sodan jälkeen.

Jylhien vuoristojen ympäröimänä on uusi retkikohteemme jälleen.

Lisää kallioita...ei näitä maisemia voinu olla ihailematta.

Vaikka silta olikin pistetty entistä ehompaan kuntoon, niin aivan kuin Sarajevossakin rakennusten uudelleen rakennus vieläkin pahasti vaiheessa.

Rujon näkösii rakennuksii.

Oli siel tietty rakennettu jotain uuttakin... :D

"Old Bridge"

Joukkuepotretti (edestä ja vasemmelta laskien: Ruben, Suzanna, Mamen, Tivi, Nelly, meikä, Camiel ja Karim).

Aina sitä oppii jotain uutta jokaisessa uudessa paikassa. ;)

Kerran vielä silta ku sitä varten tänne tultiin.

Uuups...pikku vahinkoja sattuu. Tais olla kaks autooki jääny nosturin kaulan alle. Ei ihme et tollasella kalustolla kestää uudisrakentaminen.

Toistamiseen Bosnian poliisin vieressä vuorokauden sisään.

Illalla palattiin takas Sarajevoon. Muutama tunti jäi aikaa ennen ku bussi lähti kohti Pristinaa Kosovoa. Taas edessä matkustus yö. Täl kertaa vaan bussilla... Ennen lähtöö kierreltiin viel keskustassa ja syötiin mahat täyteen erinomaista ruokaa.

Kaveri kiipes sit jalkaa pitkin väkisin syliin. Mikäs siin onhan tosta jo aikaa kun on saanut silitellä kissoi...

Sarajevo

2006-02-16T19:30:00.000+02:00

Nonii, elikkäs reissuun lähdettiin tosiaan Budapestistä 25. tammikuuta yhdeksän hengen voimin. Loistavaan matka joukkioomme kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi Nelly, Mamen, Susanna, Ruben (espanja), David (saksa), Tivi (unkari), Karim (sveitsi) ja Camiel (hollanti). Juna starttas ajallaan klo.17.40 ja seuraavana aamuna herättiin Sarajevossa klo.6.10.

Ei meil mitään makuupaikkoja ollu (oli ihan tarpeeks kalliit liput, 50 €, muutenki...nii myivät sit meille pelkästään menoo-paluu lippuja), joten nukuttua tuli vissiin viimeset vajaa viisi tuntia. Ei sillä et ei ois pystyny nukkuu (tääl on tommoset koppivaunut jos voi nukkuu pötköllään jos ei oo ketään muita) mut ku oli mukana Nintendo DS ja siin pingis kaksin pelinä. Eli turnaus pystyyn ja ei aikaa nukkumiseen.

Akku unohtu ladata kamerasta ja vessa lainehti vettä lavuaarista lattiaan. Välttyäkseen sähköiskulta piti leikkii hiukka MacGyveriä.

Sarajevon rautatieasema (tätä kuvaa en oo sit ottanu mä jos kysytään). Yhen kameran muistikortti tyhjennettiin ku alko tuleva arkkitehti kuvailee päiväsaikaan...

Missä mä oon nähny ton kuun ennenki? Aurinko siis vasta suunnittelemassa nousua kun astuttiin ulos pakkaseen.

Asemalta otettiin spora ja huristeltiin sillä ihan varaamamme hostellin etuovelle. Kuski neuvoi kun kysyttiin paikkaa. Camielin kans jäätiin nukkuu muiden lähtiessä heti kaupunki kierrokselle. Eihän pingisturnauksen uuvuttamana mitenkään jaksanut heti ponnistaa turistiksi.

Kolme tuntii unta ja ponnistettiin kans ulkoilee. Kylmän olonen keli. Pyörittiin vähä siin keskustan basaareissa, lähistön kukkuloil ja täyteltiin turisti-infossa kysely Sarajevosta (ei sil et oltiin oltu kaupungis vasta viis tuntii ja siitäkin nukuttu kolme). Heh, käytiin juomas yks pikku kahvila tyhjäks turkkilaisesta omena teestä. Ei löydetty loppu matkaseuruetta ennen ku illalla. Ei toiminu matkapuhelimet jostain syystä (ei meil kyl ollu kaikkirn numeroitakaan...asia korjaantu kyl tän jälkeen).

Jännä et sodasta on kulunut jo 10 vuotta ja silti kaupungissa on näkyvissä uskomattoman paljon sen jälkiä. Ei oo tääl oltu kyl mitään turhan innokkaita restauroimaan rakennuksii vielä. Muuten kaupungin ilmapiiri oli hyvin leppoisa ja ihmiset mukavia.

Meijän pinkki hostelli.

Keskeneräisiä rakennuksia todella paljon jokapuolella. Eli restaurointi/rakennustyöt ainakin aloitettu joskin vielä kovin vaiheessa.

Sankarit basaarialueella.

Kaikki kiiltävä kiinnostaa...

Ruotsin lähetystökin saanut oman osansa.

Sotilasajoneuvot oli todella harvinainen näky.

Eksyttiin aikamme kuluks moskeijaan. Kaikkihan sinne änkes just samaan aikaan...rukoushetkellä oli vissiin jotain tekemistä asian kans.

C-kasetteja myytiin viel ihan täyttäpäätä. Ei varmaan turisteille, harvemmalla enää soitinta noille...

Tommosii jälkii saa kranaatilla asfalttiin.

Sulassa sovussa risti ja puoli kuu.

Meinattiin kavuta tonne taustalla häämöttävälle palatsille. Eksyttiin väärälle kukkulalle ja ei enää jaksettu toista kapuamista. Onnex, oli kuulemma paikka suljettu ja miina vaara sen ympärillä.

Keskeisellä paikalla muistutus lähi historiasta.

Kuka muistaa uutisista? Lehdistön puolueeton majapaikka kun ilma oli liian tiheää lyijystä.

Astetta suurempi autiotalo. Paree jättää tutkimatta tarkemmin, hylätyistä taloista (ihan keskustassakin) löytyy kuulemma miinoja vielä tänäkin päivänä.

Illalla suunnattiin sit "City Pubiin", kylän ainoaan baariin(ainakin mitä me löydettiin...on noit moskeijoita niin tihees ettei taida mahtua baareja sekaan) kattoo live bändiä. Joukkomme oli kasvanut tässä vaiheessa kolmella jenkki tytöllä ja parilla aussi jannulla jotka majaili samas hostellis. Täältä siirryttäessä kylän (ainoaan?) yökerhoon aikanaan, onnistuin tietty hukkaamaan koko loppu porukan.

Yritti tarjoilija ryövätä kun maksoin liian isolla setelillä (virhe). Niin, siis syteemihän oli et tarjoilijat toi juomat vaikka seisoit metrin pääs tiskiltä ja sit maksu lähties. No eikös jenkki tytöt lähteny maksamatta ja meikäläiseltä perätään maksua heidän juomista. Ei uskonu millään tarjoilija et en tunne tyttöjä. No, loppu peleist sain sen (ihan mukava kaverihan se oli vaik portsari liitty seuraan jo jossain vaihees) vakuuttumaan et ei oltu samaa seuruetta jenkkien kans mut rahaa eii kuulemma voi silti antaa takas. Päästiin kuitenki sopimukseen et otetaan sillä "ylimääräisellä" rahalla sitten paikallista voimajuomaa, Rakiaa. Kaks shottia per lärvi ja tarjoilija anto viel paperilapulle kirjoitettuna yökerhon nimen.

Suunnistin siit sitte autioita katuja takas hostellille josko sinne ois eksyny joku meijän seurueesta. Ei ollu, mut jenkki tytöt oli kotiutunu ja maksoivat maksamattomat oluensa mulle. Mikäs siin sitte, lappu kourassa pomppasin pihalle suuntana "Internet". Heti hyökkäs kerjäläis tyttö kinuamaan lanttia ja vähä niiku väistääkseni tilannetta päädyin kysyy yökerhon sijaintii norttia sauhuttelevalta kaverilta. Joo, kuulemma tietää paikan, vähän on matkaa mut voip heittää mut sinne punaisella mersullaan jos tarjoon siel oluen. No mikäs siinä, apukuski rupateltiin niitä näitä ootellessa apukuski.

Virhe. Hetkisen kuluttua huomasin istuvani autossa joka liikkuu aika kovaa pimeällä vuoristotiellä muutaman kilometrin päässä keskustasta (täs vaihees siirsin luottokortin pois lompakosta "sisä"taskuun...). Käskin englantia puhuvaa kuskia pysähtymään välittömästi mutta tämä nuori munapää heitti vaan jotain under cover drug police-shittiä. Samantien ku auto heitti U-käännöksen ja pysähty, ni hyppäsin pihalle mut niin teki kans kaverit etupenkiltä. Kaverit ehti hihoihin kiinni molemmin puolin (idiootit meinas ryöstää ilman asetta) mut samal sytty siniset valot takaa. Poliisiauto sattu mitä sopivimmin paikalle.

Samantien hyppäs mun kaverit mersuun ja talla pohjas tulo suuntaan. Poliisiauto teki U-käännöksen mun rinnalle ja ruuvas ikkunan auki. Totesin et noi äsköset kaverit koitti just ryöstää mua. Samantien hävis poliisiauto naaman edestä. Kiva, jäin sitte ittekseen talsii pimeään pakkasyöhön. Paljokohan on matkaa täältäkin pimeeltä kärritieltä tonne keskustan valoihin. Siirtelin siin talsiessa sitte loputkin rahat ja kortit pois lompakosta reisitaskuhousujen sisempiin taskuihin.

Ehdin kävellä pari minuuttii ja ekan tunnelin läpi ku siniset vilkkuvalot ilmesty taas kurvikkaalle vuoristopolulle. Illan vika U-käännös ja meikäläinen istua törötti tuhatta ja sataa paahtavan poliisiauton takapenkillä vaihteeks. Kerroin siin mitä tapahtu hiukan englantia puhuvalle konstaapelille joka toimi kuskina. Matkalla keskustaan kuulin, että mersu oli pysäytetty sinne heidän kollegoiden toimesta.

200 meriä meidän hostellilta vilkkui paljon sinisiä valoja. Kaksi partiota oli tukkinut tien punaiselta mersulta. Kaksi tuttua hahmoa seisoi ulkona autosta. Jarrut pohjassa meidän partioauto pysähtyi mersun viereen. Kuskina ollut konstaapeli syöksyi kuin ampiainen mersukuskin luo. Thumps! Hiuksista kiinni ja naamalla äkkipysäys tiiliseinään. Tällasta kuulustelua oon nähny aikasemmin vaan jenkki elokuvista. Jos ryöstöyritys tai poliisiautossa istuminen ei saanut perhosia vatsaan (alkoholilla saattaa olla vaikutusta asiaan) niin paikallisen kenttä kuulustelun seuraaminen sai. Huomas äkkiä miettivänsä et josko tästä pääsis kohta hostellille.

Hostellille sain kyydin samaiselta konstaapelilta. Kuitenkin korttelin päässä sijainneen poliisiaseman kautta. Siellä oli nuori hyvin englantia puhuva neito, jolle sepostin tarinan vielä kertaalleen. Muutava kertaava kysymys nautitun alkoholin määrästä ja asia selvä. Vielä kerran istuun jo tutuksi tulleeseen partioautoon. Astuessani ulos autosta kiitin iltani pelastanutta konstaapelia ja toivotin hyvää yötä.

Ehjänä kotona klooriveden äärellä

2006-02-16T18:04:00.000+02:00

Huh, 25 tunnin junamatka takana ja istun jo täyttäpäätä tutus lukusalissa koulun kirjastossa. Eipä tunnu missään enää kyl Kuopio-Helsinki 5,5 tunnin junamatkat ku täl reissulla tuli koulittua itteesä 19 h:n bussimatkalla, 27 ja 25 h:n junamatkoilla muista "lyhemmistä" matkoista puhumattakaan. Mut tosiaan kolmen viikon eurooppa-tournee takana ja Kieviin saakka tuli ehdittyä. Mut nyt oli sit palattava koulunpenkille. Onneks ekat luennot on vasta huomenna (ja aamulla vasta kympiltä...).

Kiitoksia oikein paljon nyt näin kollektiivisesti kaikille synttärikorttien lähettäjille! Oli mukava ylläri tulla kotia ku oli postilootassa oikein monta korttia yhtäaikaa oottamassa. Kiitoksia paljon! Soittaminen sinne koto suomeen on kallihkon puoleista joten suonette kiitokset tällä foorumilla. Ukki ja mummo on tietysti poikkeus koska sitten viime käynnin en nähnyt siellä tietokonetta, saatikka internettiä.... :)

Heh, aivan sattumalta tuli ostettua viimeisillä Ukrainan rahoilla asemalta tommonen ihme loota mitä myytiin siel joka nurkalla ja kotona avattuani sen hämmästyksekseni se sisälsi kakun. Aika sopivaa. Tuli sitte ihan synttäri fiilis loppupeleistä kuiteski. :D

Nyt pitäisi sit aloittaa blogin päivittely reissun osalta. Kuviakin taisi kertyä muutama cd:eellinen. Eiköhän niitä ala tännekkin pikkuhiljaa ilmaantumaan jahka sensuuritoimisto ehtii selailemaan niitä läpi...(kyl ÄÄkkÖsillÄ kirjoittelu on hauskaa:).

Kreivi Draculan linna on aika pieni

2006-02-09T22:05:00.000+02:00

Jeps, tanaan hyokkasin ensi toikseni Brastoviin ja sielta nappasin taksin Braniin, Kreivi Drakulan linnaan. Taytyy myontaa et olisin oottanu kyl hiukka suurempaa ja pelottavampaa paikkaa. Kyl siel sai 35 min. just ja just kuluun.

Vahan taal miljonaarien maassa koitetaan kusettaa ja pollia kokoajan joka puolella turistei. Brastovissa ehdin olla 0,5 min. ku oli eka taskuvaras avaamassa reisitaskun vetskarii. Jos en ois huomannu ni ois passi lahteny nopsaan kavelee... Takseis ei tietenkaan toimi mittarit just sillo ku meet sinne.

Huomenna siis Tonavan paatepisteelle vierailee. Ihan hauska reissu ootettavissa ku ei oo mitaan hajuu kuinka sielt paasee pois. Lauttojen aikataulut (pitaa menna lautalla 4 h ja eka siis junalla 4 h lauttapaikkaan...eli aikanen heratys) sanoo et lauantaisin ei kulkis lauttoja tannepain lainkaan. No, eihan se selvia ku kaymalla ite toteamassa. Jos ei tuu lauttoja tannepain ni voi tulla rauhallisemmat synttari bileet ku siel paateasemalla on joku tosi pieni kyla vaan. ;)

Kuulin just et juna taalt Bucharestista Kieviin kestaa 30 h. Pitais vissii ostaa jotain luettavaa ennen sita (alkaa olla toi enkeleita ja demoneita jo loppusuoralla). :P

Aika siirtya Romaniaan

2006-02-08T23:00:00.000+02:00

Oho, taas se aika vaan katos jonnekki. Olin aatellu tanaan vaha paivitella tata blogii ihan kuvien kera mut eikos se aika taas kadonnu vaan kummasti johonki...

Mutta annetakkoon tan hetkin matkatilanne parempaa raporttia odotellessa. Eli oon just nyt Veliko Tarnovo nimises pikku kylas Bulgariassa. Pakkasta on kotoisat 20 astetta ja luntakin tollanen kymmenen senttii. Yo junalla ois tarkotus siirtyy Romanian puolelle. Aamulla heraanki sit Bucharestista. Sielta tarkotus pistaytya "Danube Delta":lla eli suistoalueella mis Tonava laskee Mustaan mereen (onhan se nahtava jos melkein vuoden asuu kyseisen joen vieres). Sit ois joku linna vilkaistavana, jonka jalkeen voikin karistaa Romanian tomut (tai nyt vissiin lumet) jaloist ja siirtyy Ukrainan puolelle. Transylvaniassa vierailu jatettakoon kevaammalle ku alkaa ruoho jo vihertaa. Lunta on nahny jo tarpeeks taal Bulgariassa.

Ukrainassa suuntana Kiev ja tietty Tzernobyl pitaa kayda vilkasee...ei vainiskaa, saattaa sateilyarvot olla viel sen verran korkeita et paree pistaytya siel vaan ihan museon muodos Kievissa. Sielta pitaiski sitte jollain ilveella palata lahtopisteeseen eli Budapestiin joku paiva ens viikolla. Sita ehtii sit murehtii ku se on ajankohtaista. Nyt pitaa vaan huolehtii ittesa tohon yojunaan, joka muute lahtee tunnin paasta eli keskiyolla (eletaan taal ihan suomen ajas). Kuvia onki kertyny jo muutama cd:llinen, et niita sit ku on aikaa niit latailla.

Albaniassa

2006-01-30T16:15:00.000+02:00

Ja tal hetkella juuri Tiranassa Albaniassa. Todella hieno paikka ja kaikki ennakkoluuloiset puheet et taa on jotenkin vaarallinen tai koyhin paikka euroopassa on taytta puppua! Mut joo tulin vaan tarkastaa et sainb kuvat cd:lle ku kortit tuli jo tayteen. Lisaa sit paremmalla ajalla (esim. kuinka tulla melkein ryostetyksi Sarajevossa... :). Ja matka jatkuu...

-Kevään kalenteri-

2006-01-25T14:44:00.000+02:00

Helmikuu: Itä-euroopan reissu päättyi 16.2., (vko8) 23.-25.2. Bratislavaan, 26.2. Mohácsiin keväänvastaanotto festivaaleille

Maaliskuu: (vko9) Miika&Maikku BP:ssä 1.-5.3, (vko10) Timon poppoo 6.-10.3. BP:ssä, (vko11) allekirjoittanut 10.-19.3. skimbaamassa Ranskassa, (vko12) Janne & Noora 22.3.-30.3. BP:ssa.

Huhtikuu: (vko13-14) allekirjoittanut Amsterdamissa 31.3.-5.4 ja Dublinissa 5.-10.4., (vko15, pääsiäinen) Paula & Jenni BP:ssä 14.-20.4., (vko 16) 20.-25.4 Iitu BP:ssä

Toukokuu: (vko18) 1.5-7.5. Äippä ja Iskä BP:ssä ?? (vko19) allekirjoittanut Frankfurt-Hampuri akselilla 10.-17.5.

Kesäkuu: Sunnuntaina 4.6. klo.16.25 rullaa kone kiitoradalle Ferighegyn kentällä. ;P

Näinikkään, eli siinäpä tämän hetkinen tilanne allekirjoittaneen kalenterista tällä hetkellä. Muutoksia tehdään sitä mukaa kun niitä tulee... ;P

Mitä tekee ankkuri pihamaallani?!

2006-01-24T16:01:00.000+02:00

Kylläpäs aika rientää hirmuista vauhtia. Vaikka ei olevinaan ole mitään virallista "tekemistä" niin hyvä et ehtii käydä tänne blogiin jotain rustaamassa. Pitäis vissii käydä kirjottaa jotain päivittäin ni ois kynnys seuraavalle kerralle pienempi...toiveajattelua. Jos jotain on huomannut viimeisen puolen vuoden aikana tääl, ni sen ettei kahta samanlaista päivää ole vieläkään tullut vastaan. Päivä- ja viikorytmi vaihtelee kokoajan, millon on missäkin menos ja mihinki aikaan. Lounasaikaki vaihtelee klo. 11-17 välillä.

Tänäänkin pomppasin reippaana pihalle ja enkös törmännyt hervottomaan ankkuriin suoraan kotioven edessä. Eikun nopsaan takas sisälle ja kamera messiin.

Mistäs siihen tupsahdit? Ollaan sentään maassa jolla ei ole sataman satamaa merellä ja järvetkin on laskettavissa yhdenkäden sormilla.

Viime keskiviikkona Matilaisen Henkka tupsahti pistäytymään Sveitsistä. Henkkahan on vaihdossa Hollannissa, mutta kovana skimbaajana tietty suksineen löytänyt jo sveitsin alpit. Mitäköhän tulee opiskeluista Hollannin tasangoilla... :) Samaisena päivänä löysin vihdoin matikan open joka ilmoitti, että tenttini on seuraavana aamuna klo.10.00. eipä siin sitte ku Gellertin kylpylään löhöilee ja näin psykofyysisesti valmistautumaan tulevaan tenttiin. Rentoutuneena ruokakaupan kautta himaan ja nauttimaan Henkan loihtimasta illallisesta unkarilaisen viinin kera. Viimein kun olin matematiikan prujujen kanssa vastakkain, niin eikös Flo, saksalainen ystäväni kutsunut meidät vielä läksiäisiinsä. Kaveri oli lähdössä torstai aamuna ja tottahan toki hyvästit täytyy käydä jättämässä henk.koht. paikalla. Otettiin illan viimeinen spora, joten opiskelulle jäi aikaa tehokkaat kaksi tuntia.

Kylpylän aulasta napattu otos (sisällä kylpylässä olikin kuvaaminen kielletty, sitäpaitti ei siel ois mitään kuvattavaa ollukkaan ku miehet ja naiset oli eri osastoilla... ;).

Katottiin hinnastosta sisään mennes kaikista halvin lippu mitä löytyi. Eli uima-altaan puolelle ja lokerikoilla. Niinkuin unkarilainen sanonta kuuluu: " jos on suuri ovi niin aina on myös pieni ovi". Tätä neuvosto perua olevaa sanontaa soveltaen aateltiin mennä halvemmalle uima puolelle ja vaihtaa sieltä kalliimmalle kylpyjen puolelle vaivihkaa. Heh, eipä ollutkaan tarvetta "pienelle" ovelle vaikka tilattiin liput sinne niin saatiin liput kalliimmalle puolelle ja vielä halvemmalla ku ne halvimmat listahinnat. Muija vetäs kyl ne kuitit jostain kassakoneen alta...liekkö menny ne rahat kassakoneeseen asti. Pääasia, että kaikki olivat tyytyväisiä. :D

Henkan kans Flon läksiäisissä viimeiset voitelut aamun tenttiin.

Kyllähän täälläkin viimein saatiin lunta, eletäänhän sentään talvea. Itseasiassa lunta on tullut nyt menneellä viikolla lähes joka yö, mutta kun se ehtii aina sulaa pois päivisin. Nyt sattui olemaan kamera mukana pakkaskelillä ja saatiin siis viimein todistusaineistoa tästä yöllisestä kummallisuudesta.

Todistusaineistoa Budapestistä.

Ihmeiden aika ei ole ohi! Eräästä kaupasta löytyi kuin löytyikin viimein kaurahiutaleita. Aamupuuron saanti on siis taas turvattu vaikka unohdinkin ostaa suomesta lähtiessä nallehiutaleet. Ei ihme ettei ihan helpolla meinannu löytyä ku kys. "biohiutaleet" löytyivät pääasiassa kosmetiikkaa ja pesuaineita myyvän kaupan terveyshyllystä (vitamiineja sun muuta purnukkaa kaurahiutaleiden seurana). Tosta ku keittää aamupuurot ni vissii on sit oikein kunnon terveysintoilija paikallisen mittapuun mukaan (suomes pitäis vissiin samaan kategoriaan päästäkseen ostaa luontaistuotekaupasta leväjauhoo ja keittää siit aamupuuronsa...).

Ja mitäs sitä onkaan popsittu viime päivät antaumuksella. Joo, ei muuten löytynyt kunnon ruisleipää vieläkään kaupasta vaan tästä harvinaisesta herkusta kuuluu kiitokset Äitille, joka pisti reppuun lähtiessä pari kotitekoista ruisleipää. :D

Huomenna onkin aika alkaa taas keräilemään passiin uusia jänniä leimoja. Viimeinkin starttaamme kahdeksan hengen seurueella reissuun Balkanin kautta itäiseen eurooppaan. Ensimmäisenä kohteena Sarajevo, josta matka jatkuu kohti Makedoniaa ja Albaania. Seuraavan kerran täällä sitten kuulumisia reissunpäältä mikäli löytyy sopivia internetkahviloita. Tarkoitus olis palata Budapestiin jossain helmikuun puolenvälin paikkeilla.

Alpeille pulkkamäkeen

2006-01-17T19:16:00.000+02:00

Eipä ehtiny Budapestissä pitkään vanhenemaan kun uudet seikkailut kuitsuivat jo luokseen. Hyvä unkarilainen ystäväni Daniel houkutteli viikonlopuksi (la-ma) mukaan skimbaamaan Itävaltaan. Starttasimme kahdeksan henkisellä seurueellamme lauantai aamuna klo. 7.00, kohteena Hochkar. Suurin osa (minua ja Marcellia lukuun ottamatta) oli Danielin työkavereita Sony Ericssonilta.

4,5 tunnin ajomatka jykevien Alppien juurelle meni perinteisesti untenmailla. Vaikka jännitys oli kyllä kova, koska viimeksi sukset käyneet allekirjoittaneen jalassa vissiin 12-vuotiaana. Asiaa saattoi tietysti helpottaa edellisen "yön" 1,5 tunnin yöunet erään israelilaisen kamun läksiäisten jäljiltä. ;)

Kolme päivää sujahti todella nopeasti ohi auringonpaisteessa mäkeä laskiessa. Aivan hulvattoman hauskaa puuhaa kerrassaan! Saatte nyt pelkästään kuvia katseltavaksi ja täydennän (toivottavsti) loppu viikosta lisää tekstiä. Nyt täytyy hiukka paneutua tulevaan matematiikan tenttiin ja aika on siten kovin rajallinen resurssi tällä hetkellä (varsinkin kun sitä tulee nyt kulutettua, kuten yleensäkkin tenttien alla, lähinnä siivoukseen, tiskaukseen ja pyykinpesuun). Eli sit vaan mielikuvitusta peliin kuvia kattellessa kunnes tulee tarkentavat kuvatekstit... ;P

Nonii, tentti takana ja uusi lomakausi aukesi juuri eteen. Aikaa siis hiukka blogin päivitykseen (kuka käski ottaa näin paljon kuvii ku nyt niille pitäis vissii keksii jotain tekstejäkin...).

Aika herätä ja kömpiä hiihtokeskuksen portilla ulos suloisen lämpöisestä autosta.

Jänskää lunta tääl itävallassa.

Hostellina toimi vanha (kuitenki vielä toiminnassa, viereisen navetan hajusta päätellen) maalaistalo. Oli kyl tähän mennes paras hinta laatu suhde. Saatiin kahdeksaanpekkaan koko ylin kerros hallintaan suurine keittiö/oleskelutiloineen.

Ensimmäisenä iltana kokkailtiin illallinen (pasta bolognese...tai jotain sinne päin) hostellilla ja nautittiin se mukavan seuran ja viinin kera.

Ensimmäisenä päivänä tosiaan ei ollu kamera mukana mäessä kun ei ollu hajuakaan laskettelutaidoista. Ois se kyl ehjänä tullu takas, eli seuraavat kaks päivää kulki kamera taskus. Ei viel kolmes päiväs ehtiny hirveitä rempuloita heittämään... ;P Loput kuvat onkin enempi tai vähempi järjestyksessä, mut kun niissä ei näy päivämääriä niin eipä kukaan pysty sanomaan onko ne järjestyksessä...on on, tottakai.

Huipulla (1800 m) kelpasi jo tyynenä hetkenä ruuanpäälle hiukka oikaista ittensä. Kylläpä aurinko lämmitti tuolla jo kunnolla, ihan ku suomessa maalis-huhtikuussa...

Sitten sarja kivoja maisemia mitä siel rinteissä tuli pällisteltyä. Kyllä siinä oli suomi-poika silmät pyöreenä ihmeissään ku joka puolella näkyi silmänkantamattomiin vuoristoa. Kauankohan kestäs jos heittäs jalkapatikalla toiseen päähään?

Joka paikassa törmäsi täytettyihin eläimiin, eritoten majava löytyi aina. Metsästys ilmeisesti suosittu harrastua näillämain.

Joka aamuinen näkymä rinteen juurelta kun iski lasit päähän ja kapusi hisseille.

Hiukka on lunta satanut tälläkin päin. Ei tarvii rinteessäkään vissii hirveesti tykkilunta....

Tammikuussa ulkona lounaalla...eipä ois uskonu intin jälkeen et näin tulee vielä käymään. ;P

Pakkohan oli käydä kokeilemassa hiukka metsänpuolelta myös...

Mikälie intiaani sattunu kuvaan..?

Keskimmäisenä päivänä oli aika vinkka huipulla niiku kuvast voi nähdä lumen hiukka pöllyävän huipulla.

Meikäläinen ja Marcell huipulla.

Danielille (ja meille muillekkin) maistui hehkuviini skimbaamisen lomassa. Nyt tiedän mitä sinne termariin laitetaan ens kerralla ku lähden talvella kalaan, kun ei se kahvi vieläkään oikein maistu...

Marcellin ilme kertoo varmaan kaiken...kylmää.

Sunnuntai oli hiukka vilpoisempi päivä kuin lauantai tai maanantai. Ei sillä et kyllä aurinko porotti niinkuin muinakin päivinä, mutta navakka tuuli teki hikoilemisen vaikeammaksi. Sunnuntaina lähdettiinkin illalliselle naapurikylään perinteikkääseen itävaltalaiseen alppikylän ravintolaan. Ennen sitä oli kuitenkin vuorossa rentoutuminen paikallisessa "uimahallissa". Uimahousut jäi kiireessä kotiin mutta eipä se haitannut saunomista. Siellä oli nääs uimahousut kiellettyjä saunassa, toisin kuin unkarin kylpylöissä. Vielä kun sieltä sattui löytymään "finnish sauna" ja kylmävesiallas, niin mitäpä muuta sitä kaipaisikaan. Sitäpaitsi se "uima-allas" oli kuulemma semmonen tyyliin 10x10 metriä ja vettä vyötäröön saakka.

Olipahan kokemus saunoa eurooppalaiseen tyylin. Miehille ja naisille ei ole erillisiä puolia niinkuin kotoisissa uimahalleissa. Hiukka säikähdin et missä kohti menin vikaan kun ensimmäinen nainen käveli vastaan suihkusta tultua. Ennen kuin ehdin alkaa pyytelemään anteeksi ja poistumaan takavasemmalle korvat punaisena, ehti suihkuun muitakin miehiä ja lamppu syttyi korvien välissä. Heureka! Tääl saunotaan siis niinku otaniemen saunabileissä.

Mikäs siinä sitte...sauna löytyi vasta kun kysyin paikalliselta kylpijältä suomalaisen saunan sijaintia. Kaveri vei kohteliaasti saunan ovelle ja opasti vielä liikennevalojen käytössä. Vaikka en saksaa puhukkaan niin sen verran ymmärsin että punaisen palaessa ei saa mennä saunaan ja vihreällä valolla se taas on sallittu. Kerta se on ensimmäinenkin kun kylpee saunassa jossa on liikennevalot. Voitaneen liittää kategoriaan TV, baarikaappi ja jne. saunassa.

Joukkomme saksankielentaitoinen insinööri tulkkasi varoitustaulusta että liikennevalot liittyivät jotenkin ilmanvaihtoon ja siihen että saunassa ei saa olla 20 min. kauempaa. Pöh, suomessa kävellään punasia päin armotta (unkarissa ei, ellei harrasta extremeä...) ja niin siis suomalaisessa saunassakin...istutaan päin punaisia. Aluksi sauna tuntui huijaukselta, vaikkakin ulkoiseti muistutti epäilemättä saunaa, sisällä leijui kumma yrtin tuoksu ja mikä pahinta kiukaalle ei voinut heittää löylyä. Kyllähän siinä 80-asteisessa löylyttömässä saunassa joutui puolituntia tuskastumalla hikoilemaan ennen kuin silmään sattui saunan ulkoa puinen kiulu kauhoineen. Voi pojat, että sitten sauna alkoi tuntua saunalta! Unkarilaiset saunoi tiukasti mukana, alalauteella tosin, mutta paikallinen väki kaikkosi kyllä silmän räpäyksessä....

Kameralle ujot pikkukaverukset pihalta. Ilman kameraa kyllä kiehnättiin jaloissa ja puskettiin sormia...

Sunnuntain tuulisena päivänä tutuksi tullut hissilinja. Ainoa joka oli varustettu umpikopilla.

Joo-niin, kameran linssissä on joku tahra. Koitan muistaa pyyhkäistä sen pois ennen seuraavaa reissua. :) (jonka muuten tein jo...eli jatkossa kuvat ilman suttu länttiä)

Heh, kukaan ei muuten kertonut et suksimalli on muuttunut sitten viime kertojen. Pari tuntia ennen sulkeutumista vikana päivänä kuulin et yks kavereista on melkein lisensoitu laskettelun opettaja. No eiku heti kysymään et mikä tekniikassani mättää kun jotain siitä tuntuu uupuvan...ei oikein sukset istu nyt niiku pitäis tai jotain. No, eip siin mitään kaveri laski yhen mäen perästä ja totes et todella hyvin hommahanskassa mut et suksimalli on vaan väärä et kuulemma uusilla suksilla on uusi tekniikka jossa lasketaan kokoajan suksen kantilla. Seuraavat kaks tuntia menikin kuumeisesti opetellessa tätä "uutta" laskutekniikkaa. Viimeisiä laskuja laskiessa aloin jo päästä hiukan jyvälle kuinka homma toimii. Semmoinen polte jäi kyllä päälle, että tänä talvena vielä rinteeseen on päästävä. :)

Home sweet home

2006-01-09T17:54:00.000+02:00

Tänään olikin vuorossa vihdoin paluu arkeen joulun jäljiltä. Mikäs sen mukavampaa kun kentälläkin jo aurinko iloisesti lämmittäen tervehti pilvettömältä taivaalta tervetulleeksi takaisin Budapestiin. Varapilotti kuulutteli laskeutuessa et -7 astetta mut todellisuudessa +3, kuulemma. Tulikin hiukka hiki jo pitkiskalsareis tallustaessa. Ihmeen kotoisalta maistuukin kloorin makuinen vesijohto vesi. Puhumattakaan hengenvaarallisista suojateistä. Äkkiä ne oppi taas muistamaan, tai jos ei niin, eipä niitä sillo oiskaan enää käyttelemään...

Sen verran viimeisiltä suomi päiviltä jäi univelkaa et konees oli taas unes jo enne ku se ehti ees ilmaan. Oli muute ilkee tunne herätä Helsinki-Vantaalla nokosilta ku ei ollu paineet kohillaan korvien välissä. Ja sama oli Budapestissä. Mikäs siin ku piteli nenästä kiinni ja puhalsi ni näki vilauksen tähtitaivaasta. Vieläkin jännästi kutittaa korvia. Ei voi kuitenkaa rapsuttaa ku lääkäri on kieltäny tunkemasta korvaan mitään etusormee pienempää. Arvatkaa vaan monestikko oon jo taas kokeillu. Ei mahdu ees vasemman käden etusormi.

Tammikuinen Budapest.

Olihan tääl kuulemma joulun tienoilla muutamakymmenen senttiä lunta pamahtanu aika nopsaan. Tais kyl lähteeki samal vauhdilla.

Eipä tääl ehtiny ku just jalan laskea unkarilaiseen asfalttiin, kun lentävä hollantilainen jo soitteli ja piiskasi salille. Mitäs täs ihmettelemään, samantien vaan sukellus takas tuttuun arkeen. Matkalaukun ehti just olkkarin lattialle paiskata, tossut sieltä penkoa ja menoks...Nii lämmöt ehti kyl termostaatista vääntää t-paita keleille.

Ei tässä kuiteskaan vielä voi opiskelua aloittaa. Joutus viel jynssää huomen aamul musteet pois otsasta. Tulimpahan kuitenki jo fiilistelemään kirjastoon, joka luultavasti on toinen kotini seuraavan viikon (onnex se on vaan auki arkisin). Pari tenttiä ois siis vielä hoidettava alta ennen kevätlukukautta.

Melkein Kuopion kauppahallin kokoinen on tääki 1800-luvulta peräisin oleva kirjasto. Tääl onki hyvin opiskelua motivoiva ilmapiiri. Tiukka kuri vahdeilla et kukaan ei pulise tai muuten härvää. Ilman sitä melukin ois myös kauppahallin tasoa. Kaikuu kivasti kattokupoleista ku rykäsee. (Valokuva piti napsasta salaa...viimex ku yritin ni meinas lähtö valjeta sen siliän tien. Tällä kertaa olinki ovelampi :)

Mut huomenna sit opiskelee...tänään loppu ilta 51 kanavaisen kaapeliTV:n kimpussa. Jospa sieltä löytyisi vaikka edes yksi uusi englannin kielinen kanava (7 muun joukkoon).

HYVÄÄ JOULUA JA ILOISTA UUTTA VUOTTA!

2005-12-23T20:43:00.000+02:00

Seikkailut maailmalla tämän vuoden puolella ovat osaltani ohitse. Toivotan oikein hyvää joulua ja ratkiriemukasta uutta vuotta kaikille blogia seuraaville! Seikkailut jatkuvat tammikuussa (paluu Tonavan rannalle 9.1.2006), joista ennakkona mainittakoon suunnitteilla oleva parin viikon tournee tammikuun lopussa reitillä: Bosnia-Serbia-Albania-Makedonia-Bulgaria-Romania.

Jouluksi kotia

2005-12-23T20:15:00.000+02:00

Alunperin oli tarkoitus astua koto kamaralle ensi kesäkuussa, mutta sattuneesta syystä tuli kotoa pyyntö saapua sinne joulun viettoon. No mikäs siinä, eikun koneeseen ja nokka kohti Suomea ja Kuopiota. Ainahan joulu on kuitenkin parhaimmillaa perheen parissa vietettynä. Kumma homma et kone lähti Budapestistä 19.30 paikallista aikaa (eli 20.30 suomen aikaa) ja Kuopion lentokentällä tallustelin jo 00.30 suomen aikaan. Helsingistä juna Kuopioon kestää sentään 5,5 tuntia. Nyt tuntuu maailma pieneltä.

Semmonen kutina et tästä merkistä tulee vielä yllättävän tuttu...

Matkattiin yhdessä Jukan kanssa Helsinkiin, josta molemmat jatkoivat omille teilleen (eli Tampereelle ja Kuopioon). Suurin osa suomalaisvaihtareista ei enää palaa toiseksi lukukaudeksi Budapestiin. Vissiin kolme meitä jää sinne tästä tän syksyn erästä.

Home sweet home.

Maga treenit

2005-12-23T19:49:00.000+02:00

Sattu tos yks perjantai kamera mukaan km-salille, joten annetaampa sieltäkin vähän kuvaa millaisissa olosuhteissa sitä tääl treenataan. Treenejä on siis maanantaista torstaihin joka ilta ja yleensä vielä extra treenit perjantaina. Sen verran tulee käytyä mitä opiskelulta ehtii (bileisiinhän mennään vasta treenien jälkeen...nehän ei oo mikään pätevä syy lintsata treeneist ;).

Kotoisen oloinen sali kaikkiaan...suurin ero taitaa olla kulmikkaat tolpat pyöreiden sijaan.

Pitkästä aikaa ittekki hikoilemassa kunnolla... ;)

Atilla Jónás, pätevän tuntunen paikallinen ohjaaja tuttavuus. 7-vuotiaasta lähtien on Atilla ollu aktiivisesti viettäny aikaansa kamppailulajien parissa ja se kyllä näkyy kaverista.

Vain aktiivisimmat treenaajat Atillan salilta tulee näihin perjantaisiin extra-treeneihin.

Poseeraus (mun osalta) vuoden 2005 vikojen treenien kunniaks.

Jipii, uusi passi!

2005-12-23T18:45:00.000+02:00

Tulihan se uusi passi viimeinkin (siis tos joulukuun eka viikolla). On sitä jo kyllä odotettukin. Croatian reissun jälkeen ei ole ulkomaille päässyt kun suosittelivat lähetystöllä ettei rikkonaisella passilla olisi kovin suotavaa matkustella...voip kuulemma reissu venähtää helposti hiukka pitemmäks.

Hetihän sitä oli mentävä testaamaan ja ekat leimat passiin päätinkin hankkia Italiasta. Lähettiin kahdeksan hengen iskuryhmällä tutustumaan viideksi päiväksi Roomaan. 40 € meno-paluu lentämällä Budapestistä...eli sinne siis. Ei ne kyl antanu leimaa siel rajalla vaikka kauniisti pyysin. No onneks unkarin rajalla oli leimasin herkemmässä...

Perjantaina 9.12. hyökättiin Roomaan ja seuraavana tiistaina takas. Jokatoinen päivä paistoi aurinko ja jokatoinen satoi kuin saavista kaatamalla. Hostellissa ei ollu lämmitystä saati ilmastointia. Aamulla siis kahdeksan hengen huoneen ilmasto muistutti hiukka sademetsää...paitsi lämpötilaltaan. Kaunis oli historiallinen Rooma. Ruoka makujen mekassa oli todella kamalaa ja yli hinnoiteltua (teekuppi aamupalalla 5€), mutta mitä muutakaan voisi odottaa turisteja parveilevasta suurkaupungista. Vikana päivänä saatiin sentään mahat täyteen, heh, paikallisessa Hard Rock Cafessa.

Kolmiosaiset valot jalankulkioille...uskaltaakohan tääl jo rohkeemmin kadulle ku Budapestis.

"Quatro Stagioni" tai jotain sinnepäin. Ei kyllä menny kurkusta alas aivan kokonaisuudessaan vaikka aploodien arvosta koitin taistella.

Talvista on.

Kyllä täällä talven vois saada kulumaan.

Kuinka näissä jonoissa voi jaksaa seisoskella. Maanantaina pääs sisään ilman jonotusta.

Mitäpä täällä jonottelemaan nähtävyyksiä jos tällaisille silloille eksyy ihan vahingossa.

Ei taida hetkeen päästä tallustamaan joenvarren kävelykadulle.

Oiva tapa koristella kuuset kun ei lunta ole näköpiirissä.

Heh.

Parkkeeraus mallia Rooma. Paikkapaikoin tuntuikin kadut hiukka ahtailta autoilijoille, mistä merkkinä lommoiset pikku Fiatit sun muut mopoautot.

Paikka missä Julius Caessar sai puukosta selkään. Rauniot oli ihan täynnä kissoja. Kyseinen raunio sijaitsee aivan keskellä kaupunkia normaali asutuksen keskellä, kuten lukematon määrä muitakin raunioita muinaisesta roomasta.

Osa kissoista paistatteli rauniota suojaavalla muurilla, mutta eivät muuten näyttäneet hinkuavan ulkopuoliseen maailmaan.

Kyllä tuli sellanen olo jykevillä raunioilla pyöriessä et ollaan tultu pari tuhatta vuotta myöhässä tännekkin. Olisi tämäkin paikka ollu oikeesti näkemisen arvoinen silloin kukoistuksessaan.

Se joka arvaa lähimmäksi mikä funktio kuvassa olevalla rakennelmalla on aikoinaan ollut niin saa postikortin Bulgariasta.... ;)

Näitähän ne tais roomalaiset viedä obeliskien kanssa mukanaan syvemmällekkin eurooppaan...?

Selvishän se miten obeliskit on raahattu pohjosempaan.

Siinäpä matkan odotetuin kohde "Colosseum". Eipä näkynyt gladiaattoreita saati leijonia, pienoinen pettymys.

Ja sama sisältä.

Suomalais-ruotsalais-yhdysvaltalais-espanjalainen matkaryhmämme poseeraa gladiaattoreiden entisellä työpaikalla.

Maanantaina aateltiin mennä katsomaan "Vatikaanin museo" mut eikös se ollu menny just 15 min. aikasemmin kiinni ku tartuttiin ovenkahvaan. Kuka hitto pistää museon kiinni puol yheltä? No, ryhmän tytöt ehti käydä siel ku olivat hiukka aikasemmin liikenteessä ;) Päätettiin sit mennä hikoilemaan Pietarinkirkkkoon. Kiivettiin ylös torniin ties kuinka monta sataa rappua mutta se kannatti...ehdottomasti. Sieltä näki koko Rooman. Täytyy kyllä myöntää, että en liiemmin ole joka kylässä kirkkoihin innokkaana tutustumassa mutta kyllä tämä oli jotensakkin vaikuttava paikka. Ei ollukkaan ihan "normaali" katollinen kappeli. Ylhäältä kun katseli sisälle kirkkoon niin ihmiset alhaalla näytti kovin pieniltä, melkein muurahaisilta.

Pietarin kirkkossa sisäparvekkeella matkalla huipulle.

Kyllä tämän takia kannatti 500 rappua kivuta.

Etsi Colosseum.

Huipulla jo hymyilyttää.

Vilahtihan se joulupukkikin jo tarkkasilmäisille.

Itsenäisyyspäivän kekkerit II

2005-12-15T18:30:00.000+02:00

Tiistaina 6.12. tuli tosiaan juhlittua tota meijän itsenäisyyspäivääki. Sehän menikin ihan pukujuhlien merkeissä ku postilaatikosta kolahti kutsu lähetystön kekkereille. Mikäs siin, pukuki oli sattumoisin vaatekaapis...

Ohhoh, eipä tällaiseen uskonu näi leveysasteilla törmäävän.

Tarjoilu juhlissa pelasi ja piirakoitten lisäks löyty vähä kaikkee kraavilohesta lihapulliin (joiden maku oli kyl hiukka kumma...vähä unkarilaiselta paprikalta maiskahti). Lasihan ei näiden kekkereiden aikana tyhjäksi ehtiny. Kuulemma jos lähetystöllä bileet unkarilaisille vieraille, niin ylijäämä on aina juomapuolta. Suomalaisten vieraiden jäljiltä jää taas enempi yli vaan tota ruokapuolta...

Meijän koulun suomi edustus.

Naapuri koulun suomi edustus.

Jotenkin niin kotoisen näköistä arkkitehtuuria...ja toiletissa muute Arabiaa ja Orasta.

Jatkoille siirryttiinkin sitten Le Meridien hotellin kabinettiin Finnagoran sponssaamana.

Jotain oikeestikki suomesta saakka kannettu (nii ja siideriä oli sen juojille tarjolla...muuten sitä ei täst maasta löydykkään).

Hienot oli bileet, mutta tarkemmin ei nyt ehdi (eikä ehkä kannatakkaan...;P) selostaa niistä taikka jatkojen jatkoista, ku tenttejä pukkaa jo pahasti päälle. On ehkä parasta siirtyä noihin lukuhommiin taas vaihteeks. Mainittakoon vielä nopsaan et Timo oli tosiaan vierailulla (sivus linkki timon blogiin) tos viime viikol ma-pe ja hauskaa oli kuten vois äkkiseltään olettaakkin. Sit tuli tommonen pikku extempporee reissu heitettyä Roomaan (pe-ti). Kuvia muinaisjäänteiltä sit joskus myöhemmin nyt on oikeesti otettava pikku loppukiri opintojen paris.

Ainii, meinas tosiaan unehtua mainita et tuun tosiaan Suomes piipahtaa nyt (sattuneest syyst) pariks viikoks joulun seutuun...

Vierailukausi avattu

2005-12-02T15:58:00.000+02:00

Joo niin, eilen saapui ensimmäiset vieraani Jari ja Päivi tänne Budapestiin. He majoittuvat vuodesohvallani maanantaihin saakka, jolloin suoritetaan lakanoiden vaihto Timolle ;). Timben vierailun jälkeen ei ole ilmeisesti odotettavissa (? saa tiytty tulla jos ehtii) ketään tänne ennen ensi vuotta, koska itsekkin pyörähdän sattuneesta syystä suomessa joulun seudun (eli 21.12-9.1.). Ensi vuoden puolelta kalenteri näyttää vielä melko tyhjältä (vink,vink). Joten jos mielii tulla tääl pyörähtää niin pikkuhiljaa vaan lentoja varailee ja ilmottelee ni pistetään ruksi kalenteriin et tietää olla paikalla. Josta tulikin mieleen et näil näkymin tammikuu menee reissaillessa ympäri eurooppa lentävähollantilaisen kaa. Tammikuu on tenttikausi tääl ja aattelin hoitaa tentit nyt joulukuus. Helmikuussa siis sit taas opiskelun syövereihin.

Käytiin heti ekana Gellert kukkulalta ihailemassa yöllistä Budapestiä.

Siinäpä on samaan kuvaan saatu kaks kaupungin uljasta maamerkkiä; Budan linna ja Ketjusilta.

Heh, päästiin leikkii Jarin kans kameroilla ku oli jalusta käytös.

Yöllinen kotikaupunkini lintuperspektiivistä.

Treeniä ja rikollisuutta

2005-12-02T15:20:00.000+02:00

Kolme kuukautta on tullu oltua täällä ja ei mitään kosketusta rikollisuuteen. Ei pihaustakaan että keneltäkään tutulta olisi viety mitään. Ja kaikissa turistioppaissa kun niin pelotellaan et tääl on hirveesti taskuvarkaita jne... No viime viikolla tuli sit kolme tapausta ilmi parin päivän sisään.

Viime viikon keskiviikkona yks jamppa koitti mennä loppuillasta näpelöimään mun treenikassia (menin erasmus vaihtareiden pubi-iltaan pyörähtää suoraan treeneist). Oli jänskä seurata miten kaveri hivuttautu tyhjään pöytään ja siin pikkuhiljaa kassi kohti. Mut muutaman viinin nauttineena suu ei pysyny tarpeeks kauaa kiinni ja tuli liian aikasiin möläytettyä vierus tovereille hämäräheikin aikeet. Rakettina ampas kaveri pystyyn ja paineli ulos.

Seuraavan tapauksen kuulin heti perjantaina treeneis. Tääl toinen sali on aika syjässä ja TOSI hämyisellä seudulla (perässä kuvia seudusta). Ni eiks ollu joku treenaaja käpötelly kotia kohti treenien jälkeen männä viikolla ku auto oli pysähtyny eteen. Kaks körmyä kömpiny ulos ja toinen pistoolilla uhaten peränny lompakkoo ja muita arvo esineitä. No kys. treenaaja selvis ilman naarmuakaan tilanteesta...pari lanttia köyhempänä tosin.

Kolmas tapaus tuli ilmi muutamaa tuntia myöhemmin. Menin naapurikorttelissa asuvien jenkkien luo illanviettoon ja kaverit valitteli et on vähä huono valikoima musiikkia koneella. Edellisenä päivänä oli kämppä putsattu kauppareissun aikana. Tosiaan olivat lähteneet lähikauppaan (parin korttelin päähän) ja palatessa oli ovi repsottanu selällään. Kavereil ei ollu turvaovee (kalteriovi niiku meikällä) ni eikös ovi oltu vaan potkaistu sisään ja mm. läppäri ja muutama muu arvokkaampi esine tarttunu mukaan. Oonki aina ihmetelly et on nää sisäänpäin aukeavat ovet kyl aika hepposia jos joku haluaa sisään ilman avainta...

Mutta treenailusta puheen ollen tässäpä pari kuvaa aiheeseen liittyen. Ei oo oikein tullu kannettua kameraa treeneis ku sillo on muutakin tekemistä (voishan noit joku kerta napsia kyl...pistetään idea korvan taakse). Mut kiipeilemässä on tullu käytyä muutamaan otteeseen. Punttisalilla parikertaa viikkoon ja magaa saa nyt treenata ma-pe joka päivä jos siltä tuntuu (ilmeisesti ohjaajille alkaa viel omat lauantai treenit pyörii täs lähi tulevaisuudes). Sen verran tulee treenattua ku kroppa antaa periks. Eli ei tarpeeks vielä mut kyl se tästä kuhan se alkaa tottua taas tähän hyvinkin tuttuun rasituksen tunteeseen. ;)

Opiskelija-asuntolan kellarista löytyy 6 metrinen kiipeily seinä. Kuvassa israelilainen 7 tason oppaani kiipeilyn saloihin. Ainoo harmi vaan et aika on niin rajallista et täälkään ei turhan usein tule magnessiumia haisteltua (kuka älypää keksi et vuorokauteen laitetaan vaan 24 tuntia...)

Ekan kerran ku köpöttelin km-salille ni kyl mietin et sijaitseepa sali kyl sellasen "harjottelu" kadun varrella et alkulämppä tulee vissii hoidettua sit jo matkalla...

Löytyhän se tuttu logo täältä pimeydestä.

Oikeestaan aika kotoinen ympäristö treenisalille ;)

Pahoittelen et kuvat on aika suttusia. Ne on napsittu infrapunalla ja käsivaralta. Siel oli oikeesti niin pimeetä et ei sielt saanu mitään kuvaa salamalla tai muulla keinoil. Et tohon "katu" kuvaan voi jokainen kuvitella semmosen leffoista tutun tosi hämyisen sivu kujan jota valaisee toiselta puolelta keltaiset pikkipikku lamput joiden valo melkein yltää toiselle puolelle. Ainoo mikä puuttuu siitä aina tallustaessa on kunnon kaatosade. Se jos oiski ni olo ois kyl oikeesti ku jostain leffasta... :)

Klub Vittula

2005-12-01T16:26:00.000+02:00

Joo-o kolme viikkoo enää lukukautta jäljellä. Vissii nyt olis pikkuhiljaa alettava tekee rästihommat opiskelun parista. No mutta viikonloppuisin pidetään kuitenkin hauskaa (ja ihan pikkasen myös viikolla ;). Lauantaina Daniel unkarilainen kaverini esitteli kerrassaan loisto paikan hauskanpitoon ja muutenkin opiskeluun; "Klub Vittula". Koittakaapa vastata itse naama peruslukemilla jokaiselle ulkomaalaiselle joka kysyy: "I have heard that the name of this bar is word in finnish, so what does it really mean?" Ainakin toista kymmentä ulkkaria ja muuta matkaajaa maailmalta on ton verran viisaampia tänään...

Heh, missäs tähän on ennenki törmätty...?

Toivottavasti ovi on auki myös lähtiessä.

Kummallekohan puolelle tiskiä tää nuoriherra päätyy vanhempana?

Herrat Koivisto ja Räsänen viimein vittulan portilla.

Englantia puhuvat paikalliset varkaat?!

Hiukka kuvaa millasesta paikasta on kyse. Kalliosta löytyy saman tyylisiä paikkoja yllin kyllin...

Joo hauskaa oli.

Itsenäisyyspäivän kekkerit

2005-11-29T22:46:00.000+02:00

Heh, kolahti tänään sit postissa kutsu suomen suurlähetystöön ens tiistaiks. Sinne pitää vissii pistää sit puku päälle...?

Unkarin tiedeakatemia

2005-11-28T12:41:00.000+02:00

Perjantaina 11.11. pääsin erään professorin kutsuvieraana tutustumaan materiaalitieteiden osastolle Unkarin tiedeakatemiaan. Viikko ennen vierailua täytyi antaa passin numero heille, kuulemma turvallisuus syistä. Eivät vissiin löytäneet kytköksiä kansainväliseen terrorismiin ku laskivat sisään. Kyseisellä kampuksella sijaitsee siis oikea ydinreaktori. Varmaan se pistää jo vähän valitsemaan ketä kannattaa päästää käymään alueella.

Päivä meni alueella pyöriessä aika rattoisasti. Eihän sieltä meinannu malttaa lähtee pois ollenkaan kun kokoajan löytyi ainavaan mielenkiintoisempia juttuja. Aluks pääsin kiusaamaan kysymyksilläni keraameja tutkivaa tohtoria. Sieltä liityin sitten vierailevan amerikkalaisryhmän jatkoksi puoleksi päiväksi. Heidän kanssaan käytiin tutustumassa koereaktoriin, yksikide kasvatustutkimukseen, röntgenholografiaan ja femtolasereihin. Unkarin tiedeakatemia vastaa jotakuinkin meidän VVT:ta. Isäntä professori esitteli mut aina muille siellä et: "tässä on kollegani suomesta", heh tuli ihan tiedemies olo...

Sanaakaan eivät puhuneet vartijat englantia, mut sisään selvisin. Alueen karttaan syttyi vielä led valo osoittamaan rakennusta joka pitäisi sit löytää. No onneksi isäntäni saapuikin vastaan juuri kuvan ottamisen jälkeen. Oiski ollu hiukka liian iso kampus eksyä...

Homerin työpaikka livenä.

Tuosta huoneesta löytyy varmasti jotain mielenkiintoista?!

Eipä ole äskettäin tullu seisottua ihan niiku livenä toimivan ydinreaktorin vieressä. Geiger-mittari tikittää tasaisesti taustalla. Mutta ei huolta, tikitys tulee kuulemma tausta säteilystä eikä reaktorista. Tiesin, luen juuri kurssia ympäristötekniikalla ydinsäteilystä. Mutta arvasin, että tikitys saa jenkit huolestuneiksi.

Reaktoria käytetään siis materiaali- ja lääketieteentutkimukseen. Siitä otetaan ulos pääasiassa neutronivirtoja. Koululla meillä on tääl kans samanlainen reaktori mut vaan kymmenen kertaa pienempi.

Lähtiessä tarkistetaan onko tarttunu säteilyä mukaan yli sallitunmäärän. Mitähän ois tapahtunu jos näin olis käyny? Ois pistetty lyijyhuoneeseen oottamaan et säteily laskee sallitulle tasolle ja sit päästetty ihmistenilmoille?

Päivän viimeinen "virallinen" vierailu kohde.

Kyseistä laaseria käytetään ilman hiukkaspitoisuuden määrityksessä. Niin siis sitte ku se on menetelmä on kehitetty toimivaks.

Nyt se siis toimi meijän leikkikaluna...

Hups, ja taas oon myöhän materiaalifyssan luennollta. No, ei siellä pysy muutenkaan enää kärrillä ku kalvot on unkariks ja kaavat niin monimutkaisia et kemistillä hankala pysyä perässä vaik ois suomeks... Mut yritettävä on.

Parlamentti (6.11.2005)

2005-11-24T19:03:00.000+02:00

Aika päivittää vanhat seikkailutkin nyt tänne. Sunnuntaina 6.11. käytiin siis Budapestissä sijaitsevassa unkarin parlamentin matalassa majassa. Jonotus sisään kesti tunnin verran itse vierailu sisällä 6 minuuttia, mutta joka minuutti oli sen arvoista. Taitaa olla yksi euroopan hulppeimmista parlamenttitaloista. Kertohan se opas jotain faktojakin mut eihän tommsia muista, top 5:n joukossa kumminkin.

Parlamentti pihan puolelta zoomailtuna. Näyttävämpi Goottilaisuus tulee paremmin esille Tonavan puolelta tähyiltynä.

Kunnon turvatarkastus. Eikös joku serbialainen kaveri (ei mitään hajua mistä kaveri oli eksyny meijän opiskelija joukkoo...ei siis normi opiskelija) kantanut mukanaa kunnon teurastus puukkoo. Sitäpä vartijoiden kanssa sit selvittelemään. Olin juuri saamassa kuvan takavarikoidusta veitsestä pöydällä kun yksi vartijoista käski äkäseen äänen sävyyn pistää kameran pois.

Ei tarvii joka kylässä mennä katolliseen katedraaliin päästäkseen ihailemaan hulppean mahtipontista koristelua.

Kruununjalokivet arvoisessaan ympäristössä.

Ton pääsiäismunan jos ois puottanu, ni oiski loppuelämä kulunu rattosasti töitä paiskiessa ja sitä maksellessa. (n. 3 milj. euroa)

Eduskuntasalista ei oo millään voinu tehdä yhtään isompaa vaikka talo kokonaisuudessaan on valtava. Korkeutta on tietysti aivan kuin kaikissa huoneissa yleensäkkin täälläpäin. Pysyypähän keskusteleva ilmapiiri yllä kun ei tarvii huutaa sen takia ettei kaveri muka kuule naapuri puolueessa.

Istuntojen tauoilla voi jatkaa poltteluaan numeroiduilla kultaisilla tuhkakupeilla. Millähän perusteella numeropaikat jaetaan?

Viidakkorummun kuminaa

2005-11-22T17:46:00.000+02:00

Noniin, tehtäköön nyt kaikille tasapuolisesti selväksi viime aikojen tapahtumat, niin ei tarvitse yrittää kenenkään tulkita epämääräistä viidakkorumpua...

Heli palasi tänään Suomeen. Tästä avioliitosta tuli sitte niin lyhyt ettei edes hääkuvat ehtiny kansioon asti. No, onneks sentään tuli lähetettyä kiitoskortit ja bileethän oli ikimuistoiset. Kuten myös viimeiset kahdeksan vuotta elämästäni. Viime kesän aikana elämyshakuinen punapääni löysi chatista herkemmän miehen rinnalleen. Ja eikös tämä itkupilli sitte jäänyt parkumaan kentälle kun toinen lähti Budapestiin. Kaks viikkoo täs on asioita pyöritelty niin et kuutioista on tullu palloja. Ja pallot oli nyt aika pistää sitte pyörimään. Heli palasi siis valtoimenaan kyynelehtivän sireenin (ennen ku ehti kuivaa koko ukko rusinaks) luo ja meikä alkaa sit opetella räpyttelemään omilla pikkupikku poikamies siivillä tästä eteenpäin.

Tehtäköön tietäväksi (jottei tarvii kaikille selostaa yksitellen), että olen aina kääntänyt vaikeudet voitoiksi, niin nytkin. Vaikka mielialat nyt ailahtelee laidastalaitaan niin tiedän jo et se ei ole pysyvää. Eli kenenkään ei kannata olla ainakaan musta huolissaan. Huolehtikoon kukin siitä, että oma lippu pysyy korkealla, kaikesta huolimatta. Vielä epäileville tiedoksi, että nyt alkaa pyöriä maga-treenit 4 kertaa viikkoon, pari punttitreeniä viikkoon siihen päälle ja opiskelua hullun lailla. Niin eipä täs ehdi liikoja murhehtimaan ennen kuin huomaakin, et elämä on taas uutta ehommilla poluilla.

Aika pysähtyi kotvaseks

2005-11-17T18:23:00.000+02:00

Niinkuin nokkelimmat ovat houmanneet seikkailuissa on ollut nyt luovatauko. Ei se oikeesti pidä paikkaansa. Kuvia on kertynyt hirmuläjä ja juttuakin riittäisi, mutta on hiukka ollut aika nyt seisahtuneena vaimon "paluun" jälkeen. Vähän tässä joudutaan ottamaan suuntimia 6 kk erossa asumisen jäljiltä. Se on aikaa vievää puhaa (niin vaikka oma aika tuntuu pysähtyvän, niin muu maailma pyörii siin samalla...). Mutta kuten näkyy blogi (ja opiskelu) alkaa pyöriä taas. Eli viimeistään ensi viikolla taas lisää seikkailuija. Nii, riippuen tietty siit minkälaisen opiskelu kuorman täs saa nyt purkaa...tenttikausi käynnistyy kuukauden päästä.

Helin blogista ( http://helimaailmalla.blogspot.com/ ) löytyy kuitenkin jotain viimeiseltä kahdelta viikolta. Ja malttamattomimmille paljastettakoon, että vierailin "Hungarian Academy of Science":n kampuksella josta löytyy mm. yksi euroopan johtavista (ydin)koereaktoreista. Kuvia Homerin työpaikasta sit ensi kerralla.

Ruisleipää

2005-11-05T17:01:00.000+02:00

Kerran oon onnistunu nyt kahden kuukauden aikana ostamaan "oikeeta" ruisleipää. Taas sattu sitä hirveetä kuminaleipää. Millähän ihmeellä ne oikein voi erottaa siel kaupassa? Molemmat normi ruis- ja kuminamausteleipä on tumman ruskeita ja saman muotosia, niin koitappa siinä sit ruveta kaupan leipähyllyllä nuuhkimaan et onko kys. leipä nyt ruista vai kuminaruista... Ihmehomma, onneks kotosuomes myydään kuminaleipää vaan joulusin. Eli erehdys sattuu vaan kerran vuodessa (=muistin pituus).

Ihmeellistä miten tääl on aina bussit ajallaan. +/- 30 sec. aikataulussa ilmoitetusta on bussi AINA ollu pysäkillä. Alan kyl päästä hiukka päästä jyvälle miten ne tääl pitää noi aikataulunsa noin hyvin. Nimittäin aina silloin tällöin (ilmeisesti jos meinaa olla myöhäs) ne painasee ohi koko pysäkistä. No, tulee sielt sillo yleensä melko pian toinen bussi/ratikka perästä. ;P

Olipas tänään sitte oikee koulupäivä. Sen siitä saa ku oli nelipäiväinen viikonloppu viimeks ni nyt on sit vaan yks vapaa. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, nimittäin huomenna laskeutuu Budapestin kentälle kone joka tuo Helin tänne loppu reissun ajaksi...JIPIII!! Jahas, sitä ennen pitäisi vissiin valmistautua ensi tiistaina olevaan tenttiin, unohtamatta tietty "pientä" läjää muita läksyjä, joten liukenenmpa tästä kotia. (Niin on vähä tiskaukset ja siivouksetkin rästissä, joten pieni siivousoperaatio lienee tarpeen... ;P)

Vinot silmät

2005-10-28T17:03:00.000+03:00

Onkohan mulla tän vuoden jälkeen vinot silmät ku viime viikkoina kantapaikakseni on muodostunut naapurin kiinalainen ravintola. Ei siinä hirveesti mun kokkausinnolla tarvii miettiä mitähän söis ku 4 eurolla saa kolmen annoksen kiinalaisen ruuan. Itte joutuu vaan keittää riisit. Oikein jos laiskottaa, eikä oo riisiä keitettynä niin saa sieltä valmiitakin annoksia riiseineen päivineen. Riisi onkin mun pääasiallinen ravinto tällä hetkellä vaikka aika euroopassa vielä oon ymmärtääkseni. No mutta onneksi vaimo tulee tänne 2 vkon kuluttua ja mikäli kokkausinto on ennallaan niin rupee silmien muoto taas palaamaan enempi euro-malliseksi...

Jänskää muuten mitenkä täs on huomannu et alkaa vihdoin sopeutua&tottua kotoa eroaviin pikku yksityiskohtiin niinkuin et; ovet avautuu väärään suuntaan (niiku jenkki leffoissa), valokatkasimet toimii väärinpäin, yleiseen vessaan mennessä paperi otetaan ulkopulella olevasta rullasta etukäteen ennen kuin aloitetaan täysistunto (paree arvioida paperin tarve aina hiukka yläkanttiin), autoilijat kaaha ku hurjapäät (ei passaa astua suojatielle ennen kuin 120% varma et yksikään auto ei liiku 10m säteellä) ja jne... Sit ku kesällä tulee takas ni vissii menee taas pari kuukautta et painelee valokatkaisimia aina väärän suuntaan ja noituu kun ovet on aina väärään suuntaan avautuvia.

Nyt alkoikin pitkä viikonloppu. Maanantai ja tiistai ovat molemmat vapaat, mut sit viikon päästä onki lauantaina koulua! Mukavan pitkä viikonloppu ois lähtee reissuun, mut eipä kannata lähtee kun millä hetkellä hyvänsä passista irtoaa etusivu. Se roikkuu enää hiuskarvan varassa ja kuulemma mitätöityy sillä hetkellä kun sivu jää passintarkastajan käteen. Eli vielä pari viikkoo odottelua, ennen ku uus passi saapuu lähetystöön. No mutta tämähän oiva hetki syventyä kvanttimekaniikan saloihin ennen kuin siihen käytettävä aika tulee hyvin rajalliseksi... ;)