Frankfurt ja valtavat kemiamessut

Keskiviiikkona 10.5. käväisin pikaisesti ekan kerran Frankfurtissa. Frankfurt-Hahn lentsikkakentältä tullessa, jatkoyhteyttä Hampuriin odotellessa söin illallisen ja maistelin pari tuoppi siideriä uuden tuttavuuden kanssa.


Syömässä tapaamani kaveri (ja nimi on jo unehtunu ku siitä on jo niin aikaa...onnistuin sen jotenkin hukkaa myös kännystä).


Näkymät bussista ulos astuessani.

Seuraavan kerran Frankfurttiin oltiinkin tulossa bussillisella saksalaisia vahvistettuna kahdella suomalaisella, turkkilaisella ja meksikolaisella. Anivarhainen herätys Heidelbergissä ja aamupala naamariin toinen silmä vielä umpi unessa. Tie työt hidastivat matkantekoa sen verran, että silmiä ehti ummistaa hiukkasen bussissakin (kunhan oli pidetty eka suomi-mökällä muu porukka hereillä viimeisille kilometreille).

Messut olivat aivan valtavat. No, näit järjestetäänkin vaan kolmen vuoden välein kemiantekniikan alalla. Eli meininki oli hiukka eri suomen kemianpäiviin tottuneille. Eihän 1,5 päivässä ehdi kuin hiukan pintaa raapaista. Suomalaisia firmoja ehdittiin käydä moikkaa melkein kaikkia (eipä niitä montaa yli kymmenen ollukkaan, enempi kuitenkin ku ruotsalaisia...;). Ruokaahan ei tarvinnut ostaa messuilla kun tarjoilua piisasi firmojen ständeillä. Nälkäisenä alkoinkin aina valita tutustuttavan firman tarjolla olevan suolaisen purtavan perusteella. Kynä kokoelma ei kuitenkaan karttunut meikäläisten kemianpäivien malliin.


Siellä se häämöttää jo.


Messukeskuksen torni (=pääsisäänkäynti, btw messukeskuksella on ikioma metropysäkki).


Lämmin vastaanotto kemisteille.


Suomea siellä täällä suuressa maailmassa.


Ständeihin hiukkasen panostettu.




Show must go on. Kunnon karnevaali meiningiltä alkoi välillä messut tuntumaan, vain hattaran ja ilmapallojen myyjät puuttuivat.


Toimii magneettisekoitin.


Ja eikun kotia kohti, ilmatie BP:hen.