seikkailut osa 2

Noniih, ja aikaa jatkaa seikkailuja toisella puolella pallukkaamme:

http://samuinjapan.blogspot.com/

...tällä kertaa toisella kotimaisella kielellä, kun noita kavereita kertyi jo sen verran muista maista vierahista et kova painostusta siihen suuntaan havaittavissa. Mut laittakaapa kommenttia suomeks ni saatte suomeks vastauksia mieltä vaivaaviin kysymyksiin.

arigatoo gosaimasu!

THE END

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kaksi viikkoa sitten nuuhkaisin pitkästä aikaa raikkaan kotoista suvi-ilmaa keuhkojen täydeltä.

Allekirjoittaneelle niin ominaiseen tapaan istuin Budapestissä vielä 5 min. ennen lentokentälle lähtöä matkalaukkuni päällä yrittäen epätoivoisesti saada sitä kiinni. 32,9 kg ja 72 € lisämaksua näytti Sterlingin vaaka kentällä. Ja jottei jäisi liikaa aikaa matkamuistojen osteluun kentältä, niin eikös kuulutettu samantien lähtöportille kun olin läpäissyt turvatarkastukset. Piti lähtee avaamaan laukku turvamiehille toiseen päähän rakennusta. Pikkasen pelotti et mitenkähän se menee kiinni uudestaan, onneks oli painuneet tavarat jo hiukan kasaan. Turvamiehen (tai siis neidin) johdolla jonojen ohi turvatarkastus uusix ja taxfreen kautta (taas jonojen ohi unkaria puhuvan neitosen johdolla, kanto vielä apuna unicum pulloja, palvelu pelaa...;) suoraan bussiin ja koneeseen.

Unkarin aika takana muttei todellakaan lopullisesti. Varmasti vielä tulee (ainakin) käytyä tuossa niin kotoisassa paprikamaassa tulevaisuudessa. Niin kuin kentällä tapaamani DI Otaniemestä totesi, että vaihtovuotensa jälkeen Budapestissä tullut vierailtua keskimäärin 5 kertaa vuodessa...

Toipumisaika muutosta jäi sitten melkoisen lyhyeksi. Maanantaina puolita päivin oli jo sovittu et seuraavana aamuna aloitetaan ahkerointi labrassa Sr2Co2O5:n kemiallisen hapetuksen tutkimuksen parissa ja kesäkuun vuorotkin ovihommiin oli jo merkattu kalenteriin. Pieni sotku vielä kurssien kanssa ja loppu viikko olikin edellisten lisäksi tukkaputkella juoksentelua toimistosta toiseen. Vieläkin osittain työnalla selvittely mitä kursseja pitää vielä suorittaa täs kesän mittaan ennen seuraavaa reissua.

KIITOS JA KUMARRUS KAIKILLE SEIKKAILUJANI SEURANNEILLE, jatkoa luvassa ensi lokakuussa kun vaihdan tallaamaan katuja nousevan auringon valtakuntaan. Olkoon tämä toiseksi viimeinen postaus tähän blogiin. Viimeinen on sitten linkki uuteen blogiin kunhan muilta kiireiltäni ehdin sen avaamaan. Laitetaanko dead-line viimestään tonne syyskuuhun. Palataan astialle!

Budapest over and out.

Huh, ei kyllä vieläkään voi uskoa (eikä kyllä tunnukkaan siltä yhtään), että vaihtovuosi on jo nyt lopussa. Opiskelijakortit sun muut rensselit on jo palautettu. Vaihtokoordinaattoreille ja proffille sanottu hyvästit, enää puuttuu hyvästien jättö kavereille ja kämpän luovutus. Josta tulikin mieleen, et on lähdettävä sopimaan toimistolle kuinka kämpän luovutuksen kans tehdään ku lähtöpäivä on sunnuntai.

Kiirettä onkin tänään, vikana "virallisena" päivänä pitäny. Aamusta kävin huitasee matikan tentin. Kakosella rimaa hipoen läpi (noppa mikä noppa). Kokonaisuudessaan tuli tältä reikäjuusto lukukaudelta 20 credittiä kasaan. Kyllä kelan tädit saa nyt myhäillä tyytyväisyyttään kun tuli opinnot sittenkin suoritettua vaikka välillä alkoi jo näyttää pahalta. Hyvästit on jätetty proffille ja vaihtokoordinaattoreille. Illalla hyvästien jättö vuorossa unkarilainen ystäväkaarti...huh. Pankki tilikin tuli käytyä lopettamassa. Seuraavan kerran sitten päivityksiä menneistä päivistä tuleekin sitten Suomen päästä jahka koneen saa tökättyä nettiin.

Nyt pakkaamaan kamat laukkuun (uskomatonta jos saisin kerranki pakattua kamat ennen 10 min. H-hetkeä...kuulostaa kyllä aika mission impossibleltä mun tapaukses...).

UTJ2

Noppia alko ropisee

Ja jälleen syytä hymyillä, tuli juuri tienattua 6 credittiä . Arvosanalla 4, vaikka loppukoe ei mennyt ihan putkeen. 3:n napsahti ja ei ollu proffa kokeen tulokseen tyytyväinen mut allekirjoittaneeseen kuulemma kyllä. Jotain tuli onnex lukukauden aikanakin tehtyä. Kokeen tulos olikin ihan odotettua näin nopealla valmistautumisella kurssiin jossa kirjotettiin 200 sivua käsin kurssin aikana. Nyt mul on oma (käsin kirjoitettu) termodynamiikan kirja. ;D

Mutta eipäs jäädä makaamaan laakereilleen, huomenna uusi koitos edessä ja perjantaina viel viimeinen. Eli kuvia sitten luvassa paremmalla ajalla. Prahan reissu meni erinomaisesti. Rahaa palo taas ihan huolella. Ei muuten mut tuli ostettua vaelluskengät (Mt. Fuji here I come!), muuten selvis kaks päivää 35 eurolla. Milan (vaihtari tsekeistä suomes viime vuonna) toimi erinomaisena oppaana parin päivän kaupunki kierroksellamme.

UTJ5

Praha

Vika viikonloppu (26.-28.5.) ennen kotiin lähtöä ja suuntana Tsekit ja Praha. Olisihan se vähän noloa asua 9kk Budapestissä ja olla käymättä moikkaamassa Milania, tsekkiläistä kaveriani jolle toimin tutorina edellisenä vuonna suomessa. Ihan hyvä muutenkin päästä hiukka irti tenttien paineesta. Matka kumppanikseni sain houkuteltua kreikkalaisen kaverini Valentinan.

Matkat tuli tehtyä yöjunalla perjantaina sinne ja sunnuntaina sama takas. Perjantaina tuli otettua vielä pieni opiskelu sessio kvanttifysiikan parissa et ei malttanut aaltoyhtälöiden parista irtautua ennen kuin yöunen määrä alkoi jäädä alle 5 tuntiin. Olihan sitä painettava sitte pää tyynyyn kun sellainen oli suotu. Heh, miksi matkustaa makuu vaunussa jos koko matka meinaa mennä opiskellessa...

Lauantai aamuna oltiin perillä hiukka kuude jälestä ja Milanille olin sanonu et soittaa sit ku herää, et kyl me pärjätään siihen saakka. Eipäs siin sit muutaku hommattiin kartta ja lähdettiin tallustelee Prahan katuja. Aivan vahingos satuttiin kaupungin kuuluisimmalle sillalle ja saatiin nähdä se harvinaisessa muodossaan, aivan autiona. Päiväsaikaan silta täyttyy turisteista aivan pullolleen.

Milan pirauttikin jo seitsemän jälestä et on jo matkalla keskustaan. Hullu kaveri, ei haluu nukkua viikonloppunakaan vaikka olisi tilaisuus... Siitäpä sitten suoritettiinkin perus turisteilua seuraavat kaks päivää loistavan oppaan johdatuksella. Täytyy myöntää etten taida tietää yhdestäkään suomen kaupungista yhtäpaljoa kun Milan tietää Prahasta. Annettakoon kuvien kertoa jälleen tarkemmin kaupunki retkestä.

Ainiin joo, ostin uudet vaelluskengät palaneiden tilalle...itselle kylläkin. ;)


Silta harvinaisen tyhjänä.


Normaalisti siltaa ei näe näin ku valokuvista ja maalauksista.


Milan ja Vallu.


Kuninkaan linnan muureilta avautuva näkymä.


Futuristisen oloinen metrotunnneli.


Entinen kommunistisen hallinnon päämaja. Sittemmin jonkun radioaseman tukikohta, josta seurauksena pommiattentaatti. Tälläkin hetkellä ympärillä betoniaidat ja aseistetut vartijat kiikareineen. Heh, heti meitäkin kiikaroitiin heti ku seisottiin pällistelemässä rakennusta kadulla tarpeeks pitkään.


Spora mallia "Praha".


Valokuvanäyttely Prahan maanalaisesta maailmasta luolassa. Kaupungin alla jokunen kilometri tunneleita ja luolia, en kyl ilman karttaa lähtis tosta näyttelyluolastakaan eteenpäin (pikkasen teki jo mieli ku kännyssäki on lamppu mut M&V oli heti nykimäs hihasta takas).


Tunneli joka löyty ihan kuninkaanlinnan alapuolelta arkkitehtien "raamatun" avulla (=opaskirja mielenkiintoisista arkkitehtien tuotoksista suurimpiin euroopan kaupunkeihin).


Linnan portilla.


Frank Kafkan kämppä.


Nonii...


Yhdessä puutarhassa oli musiikki esityksiä mut ehdittiin seurata vaan vartti ku se suljettiin. Esiintyvät taiteilijat ryhmäpotretiss.


Milanin kämpän ikkunasta nähtiinki illalla kunno ilotulitus. Ilotulitukset on kyl aina niin hienoja, mitä suurempi ni sitä makeempi. :D


Seuraavana aamuna pika visiitti Milanin työpaikalla.


Praha on täynnä erillaisia puutarhoja mutta monet niistä on suljettuja yleisöltä. Sunnuntaina päästiin vierailemaan paikallisillekkin harvinaisessa puutarhassa ulkomaan ministeriön takapihalla. Lähestyvillä parlamenttivaaleilla saattoi olla vaikutusta asiaan...


Ulkomaansuhteiden ministeri jakamassa nimmareita.


Ja "the silta" päiväsaikaan.


Tanssiva talo.


Kaupungintalon kello.


Kaupungintalon torni.


Torniin menevän hissin hissikuilu.


Jaahas, jaahas.


Shakkia moninpelinä.


Ympäri kaupunkia löytynyt stencil.


Missäs tällanen on nähty ennen?


Pariisissa jäi tääkin taulu näkemättä ni olipa hyvä et näki sen sit tääl.

Hylsy

Tulipahan tänään todistettua vahvasti vaihtareiden keskuudessa elänyt Erasmus-legenda vääräksi. Napsahti eka hylsy tentistä. No mitä siit voi kemistiltä olettaa jos koittaa 5 opintoviikon edestä opiskella kvanttimekaniikkaa ja kiinteän olomuodon kemiaa vajaassa viikossa. Nii-no istuinhan luennot viime lukukaudella mut meinas pikkasen hilseet karista päälaelta ku koitti seurata powerpoint tykitystä kilometrin mittaisista differentiaaliyhtälöistä joilla fyysikot tätä maailmaa hahmottaa. Onneks sain uuden mahdollisuuden ens viikolle. Joka kyl tietää vaan lisää työtä kahden muun tentin lisäks. Eli päivityksiä kuvien kera ei odotettavissa ennen ku vika tentti on rustattu (perjantaina 2.6. matematiikka...ylläri ylläri differentiaaliyhtälöitä).

Muuten viikko onkin taas mennyt enempi ja vähempi opintojen parissa puurtaessa. Äippä ja Iskä palasi koto-Kuopioon tiistaina ja ilmeisesti mieltyivät Budapestiin ja unkariin kun uutta reissua jo näille leveysasteille suunnittelivat. Kiitokset vierailusta ja muutaman viikon päästä kolkuttelenkin jo kotiovea siellä päässä. Suurin osa tavaroistani onkin jo tainnut matkata Kuopion suuntaan täs kevään mittaan. Ei alushousuilla varmaan onnistu ihan sellasta ylipainoo saamaan ku sillo syksyllä tännepäin tullessa.

Tiistainahan oli (taas) hirmunen hellepäivä ja ei enää raaskinu lukkiutua kirjaston lukusaliin torkkumaan (niiku maanantaina). Niimpä suuntasin Margaret-saarelle viltti kainalos opiskelemaan. Tuloksena olikin sit jo illalla aika punertava nahka ja lämpööki alko pukata kehoon. Huh, empä oo tainnukkaan palaa tollee sitten ku olin 12v. ja koko päivän järvellä kalastelemassa. Viitisen tuntia kesti kuitenki tän pohjolan asukin nahka suoraa auringon paistetta...ja aina nahkan palaminen paleltumisen voittaa. ;D

Huomen illalla sitten tän reissun viimenen matka tääl päin Eurooppaa. Taskussa jo liput yöjunaan Prahaan. Täytyyhän sitä vielä ottaa viimeinen "loma" vaikka tentit hiukka painaaki päälle. Päivityksiä kuvien kera siis odotettavissa ens viikon lopulla.

Ainiin, melkein unehtu mainita et nyt on sitte alkanu neljännen metrolinjan rakennus Budapestissä. Tuli postissa ihan mainos kyseisestä projektista hulppeine kuvineen. Kaippa ne haluu työmaan naapureit hiukka rauhotella tol prosyyrilla. Tuleeki pysäkki aika lähelle meijän kouluu, ihan siihen kemmanlafkan viereen rantapenkereelle. Mitenkähän käy kevät tulvien aikaan..? Harmi vaan et se valmistuu vasta 2009. Ja linjan väri on, ylläri ylläri...vihreä. ;P

Äippä ja Iskä vierailulla

Torstaina 18.05.06 olikin äitin ja isin vuoro päästä tutustumaan poikansa sen hetkiseen kotikaupunkiin. Niinkuin kaikki muutkin vierailijat tähän saakka olivat he kovin ihastuneita Budapestiin ja Unkariin. 6 päivän visiitille mahtui muutama päivä omatoimista kiertelyä kaupungin hulinassa ja ilmeisesti nähtävyyksiä kattellen. Lauantaina vaihdoin itsekkin turistin rooliin ja kävimme House of Terror:issa ja eläintarhassa. Sunnuntaina oli vuorossa jokiristeily Visegradiin katsomaan kukkulan huipulla olevaa linnoituksen jäänteitä.

Mutta antakoon kuvien taas puhua sanojen sijaan.


Äippä & iskä sankariaukion edustalla.


House of terror; Natsien nuolijärjestön salaisenpoliisin ja KGB:n entinen päämaja Budapestissä. Nykyään talon menneistä synkistä ajoista kertova museo. Yksi Budapestin mielenkiintoisimpia museoita.


Neuvosto tankki House of Terrorin keskusaulassa.

Ja eläintarhaan...

















Sunnuntai aamuna olikin aikainen herätys jokiristeilylle. Visegrad sijaitsee Budapestistä pohjoisessa, joten menomatka on seilausta vastavirtaan. Ainoa missä sen huomasi on tunnin lyhempi paluumatka samalla paatilla.






Visegradin linnoitus häämöttää huipulla. Aikoinaan muurit yltäneet aivan alas saakka.


Jalkapatikalla huipulle. Sen verran matkaa et hikeä meinas pukata pintaan molempiin suuntiin mennessä.


Linnaa huipulla hiukan restauroitu kasaan, joten enempi kuin vain kivijalka seisoo kukkulan laella jälleen näinä päivinä.

Frankfurt ja valtavat kemiamessut

Keskiviiikkona 10.5. käväisin pikaisesti ekan kerran Frankfurtissa. Frankfurt-Hahn lentsikkakentältä tullessa, jatkoyhteyttä Hampuriin odotellessa söin illallisen ja maistelin pari tuoppi siideriä uuden tuttavuuden kanssa.


Syömässä tapaamani kaveri (ja nimi on jo unehtunu ku siitä on jo niin aikaa...onnistuin sen jotenkin hukkaa myös kännystä).


Näkymät bussista ulos astuessani.

Seuraavan kerran Frankfurttiin oltiinkin tulossa bussillisella saksalaisia vahvistettuna kahdella suomalaisella, turkkilaisella ja meksikolaisella. Anivarhainen herätys Heidelbergissä ja aamupala naamariin toinen silmä vielä umpi unessa. Tie työt hidastivat matkantekoa sen verran, että silmiä ehti ummistaa hiukkasen bussissakin (kunhan oli pidetty eka suomi-mökällä muu porukka hereillä viimeisille kilometreille).

Messut olivat aivan valtavat. No, näit järjestetäänkin vaan kolmen vuoden välein kemiantekniikan alalla. Eli meininki oli hiukka eri suomen kemianpäiviin tottuneille. Eihän 1,5 päivässä ehdi kuin hiukan pintaa raapaista. Suomalaisia firmoja ehdittiin käydä moikkaa melkein kaikkia (eipä niitä montaa yli kymmenen ollukkaan, enempi kuitenkin ku ruotsalaisia...;). Ruokaahan ei tarvinnut ostaa messuilla kun tarjoilua piisasi firmojen ständeillä. Nälkäisenä alkoinkin aina valita tutustuttavan firman tarjolla olevan suolaisen purtavan perusteella. Kynä kokoelma ei kuitenkaan karttunut meikäläisten kemianpäivien malliin.


Siellä se häämöttää jo.


Messukeskuksen torni (=pääsisäänkäynti, btw messukeskuksella on ikioma metropysäkki).


Lämmin vastaanotto kemisteille.


Suomea siellä täällä suuressa maailmassa.


Ständeihin hiukkasen panostettu.




Show must go on. Kunnon karnevaali meiningiltä alkoi välillä messut tuntumaan, vain hattaran ja ilmapallojen myyjät puuttuivat.


Toimii magneettisekoitin.


Ja eikun kotia kohti, ilmatie BP:hen.

Heidelberg

Maanantai aamu ja sankarimatkaajat anivarhain jalkeilla. Bussiin vetää untapalloon ja kohti Heidelbergiä, majoituspaikkakuntaamme. Hiukka häiritsi nukkumista ku oli Dan Brownin "Digital fortress" viel kesken ja niin jännä et ei kyenny nukkuu ennen ku lopetti sen eka. Toinen ukko vieres tais koisii 96% matkasta.

Positiivinen yllätys oli pieni mutta pippurinen Heidelbergin kylä. Yliopistokaupunkina (lääkis) vipinää riitti yöaikaankin uskomattoman paljon. Oli ihan palattava seuraavaksikin yöksi pikku kaupungin suurta yöelämää ihmettelemään. Sillä ei tietysti ollu vaikutusta et koko Frankfurt oli täynnä messujen takia. Enkös onnistunut sitte junalla Frankfurtista tullessa hyppäämään yhtä asemaa liian aikasiin pois... Tulipahan sitten Heidelbergin esikaupunki alue tsekkattua samal reissul.



Ja pirteenä ku peipposet valmiina uusiin koitoksiin.


Alla palmupuun...ja ammattimiehet kameran takana.


Vuoden eka terassi illallinen. Sanotaanko et ei tarvinnu puhaltaa ruokaa ennen suuhun laittoo.








Ai mittennii pitäis muka nukkuu matka Heidelbergistä Frankfurttiin?

Hampuri

Noniin, ja taas internetin äärellä oman koneen kans. Kuvien latailu tässä nettikahvilassa aivan tuhottoman hidasta joten niitä sitten luvassa myöhemmin (kuvat valkattu kyl jo, et eip hätiä niit tulee;).

Matkustelu on kyl hauskaa. Ihan täs alkaa jo nauttimaan ihan normaalista 12h:n bussimatkastakin (ens kesänä 4,5h:n junamatka helsingistä kuopioon ei siis pitäis tuntuu niin pahalta), saati sitte uusien ihmisten tapaaminen, sehän vasta hauskaa onkin. Nytkin sillo Frankfurtissa menin rautatieasemalla syömään ja satuin istuu puolikkaan kanani kans siihen yhen koodarin viereen jol oli oma firma alalla. Siin sitte alettiin rupattelee ja eikös päätetty ottaa yhdet jälkiruuaksi rautatieaseman viereisessä irkkubupissa. Ja eikös Hampurin bussiin sitten saanutkin jo ottaa pari juoksuaskelta, vaikka pysäkki oli 200 m päässä...tai ehkä juuri siksi.

6.20 heräsin sitte tyhjästä bussista ja vaati kaksi heräämistä ennen kun iso ratas alkoi pyörimään sen verran et tajusin tyhjä bussi seisoo Hampurin bussiasemalla. Ei siin muuten mitään mut ku bussi jatkoi siit sitte viel Hampurin lentokentälle. Onneks oltiin 10 min. etuajassa. Timo hakikin mut assalta ja eikun Timon ja Outin saksan kotiin koisii muutamaks tunniks (kirja oli kuitenkin niin kiinnostava ettei malttanu nukkuu koko matkaa...). Outin blogista löytyy muuten lisää Hampurin vierailusta. Meikä antaa taas kuvien kertoa enempi (ei oo viel kymmensormijärjestelmä hanskassa...ehkä hyvä niin;).

Eka hyökättiin Timben kans Hampurin tekniselle korkeakoululle. Melkoisen idyllinen paikka. Sieltä löysinkin kirjastosta jo kauan Budapestistä metsästämäni kirjan, pääsee vihdoin suorittaa sen materiaalifyssan kurssin. Siitä sightseenkiä Harburin (hampurin lähiö) satama-alueella. Beach-terasille auringonpalvontaan hetkeks ja illalla tutustuu kaupungin yöelämään. Reeperbahnia tulikin kaluttua kolmen illan voimin. Väki ja baarit ympärillä vaihtui, vain kaksi säilyi. Sunnuntaina käytiin kattoo Timo ykkösen ja Timo kakkosen kans jenkkifutista. Hamburg Sea Devils:ien vika koti matsi. Jonka muute voittivat, vaikka olikin harvinaisen tylsä peli. Kaverit oli pitäny siel ennen peliä 3,5 tunnin pre-partyt, joten kai yhen 3 tunnin tylsän pelin jaksaa ku tiedossa taas sit after-partyt. :D Maanantai aamuna startattiinki sit luokkaretkelle Frankfurttia ja Heidelbergiä kohti.

Heh, alkohan noit kuvii tänne tippuu pikkuhiljaa... Ei sitte mitään takeita et ne on aika järjestyksessä. Kysykää jos on epäselvää, ei jaksa kirjotella kuva tekstei. ;)




Timon yliopiston kampus...aika viihtysä.










Ups...ei tullukkaan täyskuu kuvaan.








Tol oppaalla oli muute sukkahousut jalas...






Päivän pähkinä: Etsi kuvasta ruotsalainen (oikea vastaus alhaalla).












Romaniassa tapaamani Hampurin tuttavat Florian ja Kerstin.


Timon epätoivoinen yritys päästä nukkumaan auringon noustessa.











Vastaus päivän pähkinään: 0 kpl:ta ruotsalaisia kuvassa, ei anneta jenkin tre kronor-paidan hämätä. :P

Paluu todellisuuteen osa 1

Joo, eilen lennatti Wizzair takas kotikulmille Saksanmaalta. Viikko vierahti jalleen uskomattoman nopeasti. Suuret kiitokset viela Timolle ja Outille vieraanvaraisuudesta! Ja niin kuin nakyy kirjottelen tata koulun koneelta, joten empa lopinoi enempia kun puuttui noi pilkut a&o:n paalta. Lisaa reissusta kuvineen odotettavissa jahka ehdin nettikahvilaan. Koulun netti sanoi jostain syysta sopimuksensa irti mun koneen kans. Eli on siis helpompi keskittya tuleviin tentteihin.

Tanaan tulee aippa ja iska vierailulle, joten hipsasempa tast samantien kotia vahan polyja pyyhkii... ;)

UTJ17